(tai vähemmän rakkaat - toivotonta että lukuisista huomautuksista huolimatta ette edelleenkään osaa ryhtyä lukijoiksi!)
Igor ei tunnu enää rehellisesti sanottuna miltään, olen kyllästynyt ranskalaiseen mieheen ja sormuskin meni vaihtoon kun Veronica tarjosi siitä turkistaan. Ainut ongelma on, miten selitän "kihlatulleni" sormuksen puuttumisen, sitä kun hän tuntuu kovasti jo utelevan. Kylläpä hänessä onkin ärsyttäviä piirteitä, olen odottanut uutta autoa tämän kakkosautoni rinnalle jo melko pitkään mutta se tomppeli ei kyllä ota vinkistä vaaria.
Jostain muualta löytyisi taatusti tasokkaampi mies kuin ranskalainen, patonkia mussuttava Igor. Olen kyllä ehtinyt jo kyllästyä, mutta en haluaisi luopua hänen kukkarostaan (vaikka on minulla kylläkin omastakin takaa rahaa, mutta kyllähän se aina kelpaa että mies maksaa kaiken!)
Olenkin päättänyt paeta tästä tilanteesta, en suinkaan teidän säälittävien suomalaisten siideripissisten ja känniääliöiden "veroparatiisiin" vaan lähden etuajassa New Yorkia kohti. Mukaan tarttuu pulloa viiniä, kaikki täältä ostamani tavarat sekä takuulla myös Igorin pankkikortti, hihhii (:
Onhan se harmi jättää tämä viinitila, mutta uudet tuulet odottavat. Ei sitä Igoria sitten lopulta jaksanutkaan kauaa katsoa, sitäpaitsi minusta tuntuu että eräs uusi FB-ystäväni on suomalaisuudestaan huolimatta varsin potentiaalinen kilpakosija. Suomeen en kyllä ole vielä yli kuukauteen tulossa, olen pahoillani. Varmastihan valtio jo kaipaa minua sinne maksamaan veroa, tosin Igorhan ne nyt maksaa minun puolestani tavallaan ;) Olen siis vapaata riistaa, tämä vain kaikille tiedoksi (tosin enpä usko että ilmoituksesta mitään apua on, tähän mennessä _kukaan_ suomesta ei ole täyttänyt tasoani paitsi se FB-kaverini, jolla epäilenkin olevan ranskalaiset sukujuuret, ja enköhän osaa itse valita mieheni).
Sitten muihin asioihin, www.jussibitch.blogspot.fi <---- Lukekaapa tuota blogia, poikahan on aivan hunningolla. Viimeisimmässä postauksessaan hän antaa ymmärtää jutelleensa kuolaaville suomalaisjunteille, aivan älytöntä menoa. Vaikka minunkin blogillani on tuhansia lukijoita ympäri maanpalloa niin en silti todellakaan vaihtaisi sanaakaan kirkuvien fanilaumojen kanssa, ellei kyseessä olisi joku erittäin tasokas henkilö kuten esimerkiksi ihana Super-Mario (Mario on muuten tänään vieraassa teidän kyllästyttävän BB-kautenne extrassa)
Finnairin koneella en New Yorkiin todellakaan matkusta, en tajua kuka niissä tunkkaisissa sardiinipurkeissa edes matkustaa tai kehtaa lentokoneeksi kutsua. Minä menen yksityishelikopterillani jossa on poreallas, sitä paitsi sieltä Igorin on minua vaikeampi jäljittää. Olen nimittäin melkoisen varma että hän yrittää saalistaa minut takaisin, olenhan melko haluttava nainen. Mihinkään kissahiiri - leikkiin en kyllä rupea, koska kun johonkin kyllästyn niin laitan sen asian kyllä sivuun.
Kun palaan Suomeen, siellä on jo ankea marraskuu. New Yorkissakin on hiukan pimeää, mutta täällä on sentään kulttuuri ja shoppailupuoli kunnossa. Tunnen monia paikallisia seurapiiriläisiä kuten Adam Lambertin ja Tina Turnerin, jotka kuuluvat läheiseen ystäväpiiriini. Siellä onkin jo viikonloppuna tajunnan räjäyttävät julkkisbileet, joihin pääsevät vain niinsanotusti viiden tähden julkkikset. Itse onnekseni lukeudun siihen joukkoon.
Noh, nyt pitää jatkaa pakkaamista ja varoa ettei Igor vain missään nimessä saa minua kiinni. Siellä hän nyt jo huhuilee pankkikorttinsa perään, taitaa olla paras livahtaa ikkunasta. Vielä pitäisi saada matkalaukkuni suljettua ja sitten lentokentälle, adios (varsinkin sinulle Igor)
Sigrid.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti