Hei ihanuudet.
En ole kyllä pitkään aikaan blogia kirjoittanut, johan minua on varmasti ehditty kaipailla. Olen kuitenkin siinä määrin kiireinen ihminen, että aikani ei yksinkertaisesti riitä jatkuvaan asioiden höpötykseen. On kyllä tapahtunut paljon asioita, joita minun on aivan pakko jakaa teidän kanssanne! Eihän tätä muuten kestä.



Täältä New Yorkista taas kirjoittelen. Perustin nimittäin oman vaatemalliston, ja lähdin tänne puoleksi vuodeksi  hoitamaan asioita, sillä haluan suunnata asiat enemmänkin amerikan mantereelle kuin rupuiseen suomeen, jossa yksinkertaisesti ei VOI tienata mitään! Siis yhtään mitään, ihan totta.

Tuossa kuvassa olen siis kampaajalla, aivan ihanaa rentoutua näiden työkiireiden lomassa. Suomi alkoi muutenkin käydä ahdistavaksi, kun se Jani Yliviuhola pommitteli jatkuvasti facebookissa viestejä joissa halusi jotain sutinan tapaista kanssani. Onneksi sain hänet järjestettyä yhteen ystäväni Johannan kanssa, en siis Tukiaisen vaan erään toisen ystäväni.

Love,
Sigrid.

"Happy" Halloween

Hei vaan,
Ei ole suomessa ennenkuulumatonta suomessa, että vanhemmat laittavat lapsensa kerjuulle oven taakse, mutta kuvottavaa se silti on. Viime perjantaina kun vietin niin rauhallista koti-iltaa kun Suomessa voi, poreammeessa lilluen ja boolia hörppien. Ovikello soi, ja riensin avaamaan sillä uskoin sen olevan Johanna. Oven takana seisoi kuitenkin kaksi TRULLIKSI pukeutunutta penikkaa jostain Munkkiniemen suunnalta. Nämä iljettävät ipanat kehtasivat vielä kysyä että karkki vai kepponen.

Sanoin kohteliaaseen sävyyn ettei minulla ole namusia naperoille. Mutta voitteko uskoa, minä en: he sanoivat että rahakin kelpaa! Tässä vaiheessa hain lapsille varsin ystävällisesti näkkileipää kaapin pohjalta (homehtunutta sellaista), toivotin hyvää halloweenia ja pamautin oven kylmästi kiinni. Ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset.



Aivan käsittämätätöntä. Eihän halloweenia edes kuulu juhlia suomessa, sivistyksen takapajulassa. Tämä on melkein yhtä suuri rikos kuin Elviksen biisien kääntäminen suomalaisversioiksi. Jos jokin on amerikassa hyvin, ei sitä pidä Suomeen matkia koska taas nähtiin miten epäonnistuttiin suomalaisten auttamattoman käytöstapojen puutteen vuoksi. Juntit lähettävät lapsensa kerjuulle, hah. Varmasti komensivat kerjäämään rahaa. Vain pääsiäinen on pahempaa riistoa.

Itse olen tähän asti juhlinut halloweenia yhdysvalloissa, mutta nyt se jäi väliin näiden Igorsotkujen takia. Muistan tosin kyllä sen vuoden kirkkaasti, kun olin vaihto-oppilaana Jenkeissä. Ai että se oli piristävää, meillä oli niin suuret bileet että koko talo jytkyi.

Tähän loppuun voisin vielä VAATIA halloweenin lopettamista suomen osalta.
Sigrid.
PS. Ensi kerralla kerron lisää vuodestani vaihto-oppilaana! Tuli siellä romanssikin, ai että <3

Sandy strikes back

Hei kaikki rikkaat ja rakkaat ystäväni!
Kamalia on tapahtunut rakkaassa New Yorkissa. En voi ymmärtää miksi myrskyt koettelevat niin ihanaa paikkaa, tulisi vaikka tänne suomeen mielummin riehumaan. Täällä ei ole mitään menetettävää. Juuri nyt eräs suomalaisjuntti on koetellut hermojani, pyörittelee minua ja erästä tyylitöntä tallukaa samaan aikaan flirttailemalla sosiaalisessa mediassa. Voin sanoa suoraan että ei tuollainen pulliainen minua kiinnosta, pitäkööt sen samanarvoisen junttinsa. Menkööt vaikka Helsingin asematunneliin yöksi toisiaan lämmittämään spurgujen seuraan, muuhun ei taida olla rahaa (edes espooseen tuloon helsingistä, mikä on sentään minimaalinen summa) Mutta ymmärtäähän sen, mehän olemme suomessa, sivistyksen auttamattomassa takapajulassa.

En saa yhteyttä Cathiin, toivottavasti hän on kuitenkin kunnossa. Tai tottakai hän on, hän on kaupungin sisukkain ja rikkain. Hän varmasi ystävystyy Sandyn kanssa, teelle menevät. Mutta ovat ne myrskyt täällä suomessakin koetelleet, nimittäin kamalaakin kamalammat syysmyräkät.

Olen niin läpeeni kyllästynyt tähän maahan, asuisin mielummin vaikka Irakissa. Onneksi lähden Thaimaaseen, ottamaan hermolomaa. Johannes osti vahingossa bemarin, vaikka halusin jaguaarin. Tyystin kaksi eri automerkkiä, miten ne voi sekoittaa?



Tätä minä esitteitä näytin, ja tälläinen tuli;



Käsittämätöntä touhua. Jätin hänet heti, mutta otin auton silti, vaikkakin aion vain kolaroida sen ja ostaa vakuutusrahoilla uuden. Igor soittelee vieläkin perääni, on hän kyllä aikamoinen takiainen. Se f*cking tarjoilija on raskaana Diegolle.

Tänään oli taas aamupahoinvointia, olenhan jo kolmannella kuulla. Lapsi on luultavasti Simon Cowellin, olimmehan X-Factorin jälkeen takahuoneessa, heh. Siitä ei ole varmuutta, lapsi saattaa olla myös erään BB-julkkiksen neloskaudelta mustahiuksisen miesläyhääjän. On tullut monia kokeiltua.

Ensi kerralla lisää näistä puuhailuista,
Sigrid.

Obscene sight

Hei,
olen nyt taas Suomessa ainakin toistaiseksi mikä on todella valitettavaa. Ei tätä jaksa kukaan, jo monta valitettavaa asiaa on tapahtunut tämän surkean tuppukylän valottomassa pimeydessä. Esimerkiksi eilen kun tulin juuri vaahtokylvystä, kuulin vaimeaa meteliä naapuriasunnosta. Otin välittömästi esiin desibelimittarini, mutta valitettavasti meteli oli liian vaimea jotta olisin voinut soittaa poliisille (vaikka eiväthän ne suomalaiset koppalakit osaa muuta kuin donitsia mussuttaa).

Päätin kuitenkin selvittää asiaan. Menin parvekkeelle kaukoputkien kanssa ja tähyilin naapuritaloon, mutta ikkunasta ei näkynyt yhtikäs mitään. Niinpä hain jakkaran parvekkeelle, mutta senkään päällä en mitään nähnyt. Lopulta raahasin ruokapöytäni parvekkeelle, laitoin jakkaran sen päälle ja tähyilin sisään. Ja ette usko mitä näin, hätkähdin niin pahasti että olin vähällä pudota parvekkeelta katutasolle. Naapurin teinit toisiinsa kietoutuneena. Uskomatonta että ihmisen pitää katsoa tuollaista _saastaa_ omalta parvekkeeltaan, olisivat edes vetäneet verhot kiinni.



Sain ajatukseni muualle lakkaamalla kynteni. Hienot niistä tulikin, vaikkakin olen varma että suomen ilmasto pilaa ne hetkessä. Mutta ei tuo äskeinen ollut ainut harmillinen tapahtuma Suomessa, sillä eilen kävi kyllä jotain muutakin järkyttävää.

Palasin juuri Stockmannilta, sen todenneena että suomen ilmasto on aivan surkea. Jotkut ihmiset sitten ottavat nokkiinsa ihan ystävällisistäkin huomautuksista, kuten eilen eräs VARMASTI yli 12-vuotias ajoi ohitseni pyörällä, niin huusin perään; "Jalkakäytävällä saavat ajaa VAIN alle 12-vuotiaat". En suinkaan saanut kiitosta, vaan pelkkää hapanta mulkoilua. Sama tapahtui, kun huusin eräälle toiselle pyöräilijälle "Valot päälle idiootti!"
Ei todellakaan ole kivaa huomautella muille heidän virheistään, päinvastoin. Se käy joskus todella rankaksi, mutta koen että maailma olisi parempi paikka jos suomalaisia ei olisi.

Muitakin traumoja olen Suomesta ehtinyt saada mutta ei niistä sen enempää, yritän unohtaa... Ehkäpä kirjoitan lisää kunhan burnoutini on ohi,
Sigrid.

Oh My God Why You Do This For Finland

Mitä helvettiä juuri luin!
Iltalehden otsikot, katsoin tietysti onko minusta uutisoitu jotain kun minua jahdataan maailmanlaajuisesti (jopa ystäväni Johanna otti yhteyttä, hänelle tietysti kerroin olevani kunnossa sekä vanha ystäväni Riitta). Tietysti olen, elämä rullaa hyvin täällä Nykissä Garretin ja Jackin kanssa, tapailen siis molempia samaan aikaan mutta se ei ole suinkaan mikään ongelma heille ;) Minusta on monelle. Garretin tapasin viiden tähden klubilla jossain Time Squaren nurkilla New Yorkin sydämmessä kun taas Jack tuli miitattua Manhattanilla, hän tuli kehumaan ulkonäköäni, mitä itsestäänselvyyksiä. On oikein mukavaa että minulla on nyt kaksi miestä niin ei tule samaa ongelmaa kuin Igorin kanssa. Garret on tumma ja Jack on vaalea.



Catherine on aivan ihana (Cathiksi häntä kutsutaan mutta teille alempiluokkaisille hän on Catherine). Catherine omistaa avoauton ja rikkaan luksuspilvenpiirtäjän. Hänen vanhempansa ovat rikkaitaja jättivät ennakkoperintöä miljoonia ja taas miljoonia dollareita. Cathilla ei kyllä rahasta ole pulaa niinkuin ei tietenkään minullakaan. Cath on uusi best friendini, hengailemme kokoajan yhdessä ja hänkin saa välillä lainata Garretia ja Jackia.
Kun puhuin muutaman sanan suomesta, Cath kysyi onko se jotain syötävää. Eli ei, nämä hienostoihmiset eivät tiedä luojan kiitos mitään teidän surkeasta maastanne (kukapa haluaisikaan tietää, itsekin olisin onnellisempi jos EN tietäisi!)

Hän on samaa ikäluokkaa, ja aivan yhtä tyylitajuinen ja kartalla uusimmasta muodista kuin minäkin. Tänään menemme muotimessuille ja ylihuomenna julkkisiltamiin yhdessä esim. Adamin, Tinan, Britneyn, Justinin, Rebeccan ja muiden supertähtien kanssa. Catherine on ystävä heidän kaikkien kanssa niinkuin minäkin.



Siinä on Catherinen omistama rakennus, pilvenpiirtäjä joka toimii myös viiden tähden luksushotellina jonka Catherine tietysti omistaa. Hän ei tosin itse tee mitään hanttihommia vaan käy poimimassa rahat ja antaa tietyt suuret liksat julkisuudestakin tutuille työntekijöille (: Catherine on niin kiltti ja hyväsydämminen, ikinä en ole kuullut hänen sanovan pahaa kenestäkään niinkuin en minäkään sellaista tee.

Catherine yrittää todella saada minua jäämään New Yorkiin, hänen mielestään sovin tänne kuin nenä päähän. Stacysta taas ei tarvitse enää puhua sillä hänen lapsensa isä on DUUNARI, kuvitelkaa duunari New Yorkissa. Tosin he muuttivat Salt Lake Citystä, voi että minua säälittää. Hän on joku levyhitsaaja, Stacy on menettänyt kokonaan tyylitajunsa. Kuulin hänen puhuvan puhelimessa Käpyn kanssa retkestä suomeen Bodomjärvelle! Kammottavaa.

Kiitos vain tästäkin järkytyksen määrästä, en olisi Stacy sinusta uskonut. Katsotaan jaksanko kirjoitella vähään aikaan, nyt olen kyllä voimani menettänyt.
Sigrid.

New York, Here I Come (Again)

Hello there,
Olen jo toipunut matkaväsymyksestä hyvissä ajoin, kylläpä tuo äskeinen shoppailureissu piristi hihi (: Tulin siis ihan tuossa äsken takaisin Manhattanilta shoppailmesta, Igor on jo unohtunut. Eipä hänen enää autakkaan perään soitella, kun vaihdoin numeroni. Mutta kyllä hän vaan sinnikäs jaksaa olla, voi että sen "ihanan" kihlattuni kanssa. Minusta tuntuu, että kohta jopa FBI ja CIA jahtaavat minua. Olen kuitenkin sen verran ovela, etteivät edes maailman parhaat ja kuuluisimmatkaan yksityisetsivätkään löydä minua. Jouduin jopa luopumaan ihanasta Burberryn aurinkolasipussistani hämätäkseni Igoria! Haluan sen kyllä takaisin.

Mutta siitä shoppailusta. Ralph Lauren - tuotemerkki on kyllä todella loistava, ostin ihan tajuttoman ihanan mekon ja hajuvesiä, vanhat koltut jotka ostin toissapäivänä Pariisista heitin menemään.



Tuollainen mekko se on, itse en tietenkään kuvassa poseeraa (olen paljon paljon kauniimpi) mutta juuri samanlainen mekko on kyseessä. Keräsin paljon katseita New Yorkin seurapiireiltä kun kävelin tuo päälläni pitkin Time Squarea. Lauantainahan on tosiaan ne seurapiiribileet, niitä odotellessa siis <3 (: Ehkäpä saan sieltä uuden miehen, joku todella fresh ja siisti olisi mieleinen <33

Olen tietysti myös seurannut suomen tapahtumia ja verranut niitä New Yorkin sattumuksiin, ja täytyy kyllä sanoa että johan siellä teillä pahoinpidellään toisia vankilassa ja muuta.

Ei suomessa sitten osata ikinä käyttäytyä järjen mukaan. No sieltähän ei sitä ranskalaista hienoutta löydy, vaikka on niihin juntteihin ranskassakin törmätty (Igor). Osallistun tänään erään tositv-ohjelman kuvauksiin, eräs talk show jota ystäväni juontaa. Hän on iso julkkis täälläpäin, Suomessa ei sellaista tähteä ole. Aion tietysti puhua suhteestani Igoriin, katoamistempustani kohistaan ympäri maailmaa (johan minusta suomi24ssäkin puhutaan, HKn makkara varmasti katuu sanojaan nyt!)



Sain yllättävän tiedon, olen raskaana ties kuinka monennella viikolla. Ei voi mitään, olen jo ehtinyt vähän "tyriä", on tietysti tultu maisteltua viinejä ja muuta viinitilallahan sitä oltiin (: Minähän en absolutistiksi rupea, johan oli se tyttöjen iltakin Johannan, "Hennan", Martsan ja muiden kanssa, joka ei sekään aivan raitis ollut ja nyt on tulossa vielä lisää julkimoiltamia ja niitä en todellakaan aio jättää väliin, siinähän minä itsekkin jo häpäistyisin ja putoisin porukasta. Mihinkään nössöilyyn en rupea.

Tina Turner pitää hulppeassa kartanossaan juhlat, (bileiksi niitä ei voi kutsua, niitä teidän suomalaisten pippaloita jotka ovat hautajaisiakin tylsimpiä. Pelaatte vain pullonpyöritystä ja räsypokkaa, luulette sen vielä olevan hauskaa. Olisi edes jotain mitä esitellä räsypokassa. Ja ompa muka hullunhihittävää kun pullonpyörityksessä tulee jokin suutelutehtävä, tuotahan voisi jo verrata lastenkutsuihin. Noh, ettehän te suomalaiset parempaa pysty ja se on monta kertaa tullut todettua.) jotka ovat massiiviset ja vuoden parhaat <3 Johanna soitteli ja mankui päästä mukaan, mutta hän jäi tällä kertaa suomeen, hänellä oli bisneksiä Arton kanssa (ja Annen, joka putosi juuri BBstä).

Olen saanut paljon palautetta, ja vastaan nyt muutamiin kommentteihinne.
OOT NIIN IHANA XDD<3 siis oikeesti!!1 fanitan melkein sua :) oot niin kaunis, mistä ostat vaattees ja mistä saat moneyt??+ :D t. sigrid_fan
Kiitos, kyllähän tuon toisaalta jo tiesinkin (saan kuulla samaa joka päivä). Kyllähän minulla peilikin on, ja vaatteeni ostan esimerkiksi juuri ulkomailta, eihän suomesta löydy mitään. Rahat olen tienannut itse kovalla työllä. Julkisuus velvoittaa olemaan myös rikas.

Miten jollain VOI olla noin itsekeskeinen maailmankuva? Saisit hävetä, melkein säälin sua. Meneppä jonnekkin katsomaan ihmisiä joilla on oikeasti vaikeaa eikä vain siksi että rakennekynsi lohkeaa, nyyh ;( PS. Teit ruman tempun Igorille, hävettääkö?
Mitäs sinä minun maailmankuvastani tiedät pätkänvertaa! Se on "hieman" hienostuneempi kuin teillä suomalaiset juntit :) Ei ole mitään syytä sääliä minua, minulla on rahaa ja niin kauan kun on rahaa niin kaikki on hyvin. Säälipisteitäsi en tarvitse. Olenhan itsekkin lahjoittanut rahaa lukuisia kertoja hyväntekeväisyyteen, joten pidä suusi kiinni, itse olet luultavasti pitänyt jokaikisen sentin itselläsi?
Igor on itse yksi ruma temppu.. Ei hävetä YHTÄÄN, päinvastoin.

Mitä töitä oikein teet kun matkustelet ympäriinsä ja rahaa on kuin roskaa? Kysympä vaan.. Olet niin tietävinäsi suomen kaikki asiat.. Huhhuh :D
Olen ihan kosmetologi Siluetti Spassa ja niin arvostettu että saan itse määrätä työaikani, melkein omistan koko puljun. Luojan kiitos en tiedä kaikkea Suomesta eikä kyllä kiinostaisikaan.
Ensi kerralla sitten lisää, alkoi tuo laatu mennä niin huonoksi että heikottaa, mitähän te luulette tietävänne minusta? Ette yhtikäs mitään, olette eläneet koko surkean elämänne suomessa hyytävissä oloissa ja näköjään aivotkin on ehtineet jäätyä kun olette olleet sivistyksestä niin kaukana. Oikein käy sääliksi. Matkailu todellakin avartaa. Suosittelen sitä teille kaikille "junteille", jos rahaa on. Vaikka mistäpä suomessa tienaisi tarpeeksi, hanttihommia te kaikki painatte. Ainut keino on päästä ulkomaille töihin.



Loppuun vielä kuvaa New Yorkista!
Ensi kertaan,
Sigrid.

Escape

Hei kaikki rakkaat lukijat,
(tai vähemmän rakkaat - toivotonta että lukuisista huomautuksista huolimatta ette edelleenkään osaa ryhtyä lukijoiksi!)
Igor ei tunnu enää rehellisesti sanottuna miltään, olen kyllästynyt ranskalaiseen mieheen ja sormuskin meni vaihtoon kun Veronica tarjosi siitä turkistaan. Ainut ongelma on, miten selitän "kihlatulleni" sormuksen puuttumisen, sitä kun hän tuntuu kovasti jo utelevan. Kylläpä hänessä onkin ärsyttäviä piirteitä, olen odottanut uutta autoa tämän kakkosautoni rinnalle jo melko pitkään mutta se tomppeli ei kyllä ota vinkistä vaaria.

Jostain muualta löytyisi taatusti tasokkaampi mies kuin ranskalainen, patonkia mussuttava Igor. Olen kyllä ehtinyt jo kyllästyä, mutta en haluaisi luopua hänen kukkarostaan (vaikka on minulla kylläkin omastakin takaa rahaa, mutta kyllähän se aina kelpaa että mies maksaa kaiken!)
Olenkin päättänyt paeta tästä tilanteesta, en suinkaan teidän säälittävien suomalaisten siideripissisten ja känniääliöiden "veroparatiisiin" vaan lähden etuajassa New Yorkia kohti. Mukaan tarttuu pulloa viiniä, kaikki täältä ostamani tavarat sekä takuulla myös Igorin pankkikortti, hihhii (:



Onhan se harmi jättää tämä viinitila, mutta uudet tuulet odottavat. Ei sitä Igoria sitten lopulta jaksanutkaan kauaa katsoa, sitäpaitsi minusta tuntuu että eräs uusi FB-ystäväni on suomalaisuudestaan huolimatta varsin potentiaalinen kilpakosija. Suomeen en kyllä ole vielä yli kuukauteen tulossa, olen pahoillani. Varmastihan valtio jo kaipaa minua sinne maksamaan veroa, tosin Igorhan ne nyt maksaa minun puolestani tavallaan ;) Olen siis vapaata riistaa, tämä vain kaikille tiedoksi (tosin enpä usko että ilmoituksesta mitään apua on, tähän mennessä _kukaan_ suomesta ei ole täyttänyt tasoani paitsi se FB-kaverini, jolla epäilenkin olevan ranskalaiset sukujuuret, ja enköhän osaa itse valita mieheni).

Sitten muihin asioihin, www.jussibitch.blogspot.fi <---- Lukekaapa tuota blogia, poikahan on aivan hunningolla. Viimeisimmässä postauksessaan hän antaa ymmärtää jutelleensa kuolaaville suomalaisjunteille, aivan älytöntä menoa. Vaikka minunkin blogillani on tuhansia lukijoita ympäri maanpalloa niin en silti todellakaan vaihtaisi sanaakaan kirkuvien fanilaumojen kanssa, ellei kyseessä olisi joku erittäin tasokas henkilö kuten esimerkiksi ihana Super-Mario (Mario on muuten tänään vieraassa teidän kyllästyttävän BB-kautenne extrassa)



Finnairin koneella en New Yorkiin todellakaan matkusta, en tajua kuka niissä tunkkaisissa sardiinipurkeissa edes matkustaa tai kehtaa lentokoneeksi kutsua. Minä menen yksityishelikopterillani jossa on poreallas, sitä paitsi sieltä Igorin on minua vaikeampi jäljittää. Olen nimittäin melkoisen varma että hän yrittää saalistaa minut takaisin, olenhan melko haluttava nainen. Mihinkään kissahiiri - leikkiin en kyllä rupea, koska kun johonkin kyllästyn niin laitan sen asian kyllä sivuun.

Kun palaan Suomeen, siellä on jo ankea marraskuu. New Yorkissakin on hiukan pimeää, mutta täällä on sentään kulttuuri ja shoppailupuoli kunnossa. Tunnen monia paikallisia seurapiiriläisiä kuten Adam Lambertin ja Tina Turnerin, jotka kuuluvat läheiseen ystäväpiiriini. Siellä onkin jo viikonloppuna tajunnan räjäyttävät julkkisbileet, joihin pääsevät vain niinsanotusti viiden tähden julkkikset. Itse onnekseni lukeudun siihen joukkoon.

Noh, nyt pitää jatkaa pakkaamista ja varoa ettei Igor vain missään nimessä saa minua kiinni. Siellä hän nyt jo huhuilee pankkikorttinsa perään, taitaa olla paras livahtaa ikkunasta. Vielä pitäisi saada matkalaukkuni suljettua ja sitten lentokentälle, adios (varsinkin sinulle Igor)
Sigrid.

Million views

Bonjour,
siinä otsikossahan se luki, kyllä vain (: Blogiani on nyt miljoonaa kertaa katsottu, ai että tekee hyvää nähdä noinkin tähtitieteellisiä lukuja! Mutta nyt täytyy kyllä vähän torua teitä. Ei luulisi olevan vaikeaa nähdä sen verran vaivaa, että liittyy lukijaksi tai KOMMENTOI. Huomaan kyllä että olette todella laiskoja ihmisiä, tai sitten vain uusavuttomia mikä on kyllä suomalaisilla harmittava taipumus. Ehkä alan kohta kirjoittamaan englanniksi tai ranskaksi, niin lukijapiiri varmaan muuttuisi vähän hienostuneemmaksi. Igor kehui blogiani oikein kovasti, hän se osaa sanoa juuri oikeat sanat <3

Perjantaina lähteekin lento New Yorkiin ja Igor tulee mukaan, siellä sitten seuraava kuukausi shoppaillen vietetään, tai näin olisi aikomus (: Siitä tulee tavallaan meidän häämatkamme, vaikka alunperin tarkoitus on tietystikkin auttaa ja tukea ystävääni synnytyksessään. Odotan jo Igorin seuraavaa yllätystä.



Kunhan palaan New Yorkista, on tietysti heti kaikkea seurapiirien menoa, kuinkas muutenkaan. Innollahan minua jo odotellaan takaisin suomenmaalle, mutta odottakoot. Kuitenkin, The Tigerin seurapiiri-iltamiin saapuvat vain parhaat, rikkaimmat ja kuuluisimmat mutta valitettavasti aivan viime päivinä olen joutunut tilaisuuden yhtenä järjestäjistä pyyhkimään muutaman nimen listalta (tiedätte kyllä keitä muutamaa tarkoitan, jos olette seuranneet tempauksiani). En vain millään voi kutsua henkilöä joka on heti valmis kieltämään minut, kun kysytään. Mutta sitä en kyllä muistele enää.

Onneksi olen täällä ihanassa Pariisissa, sain jo traumat siitä teidän suomestanne. Eräänä päivänä Stockmannin (siis ihan totta, stockan!) lähistöllä eräs kiertävä kirpputori tuli myymään resuisia nyyttejään ja ryysyjään minulle. Aivan kuin minua kiinnostaisi käytetyt kamppeet, mitään yhtä törkeää en ole kuunaan kuullut.

Olen tietysi seurannut suomen otsikoita, ei teillä kyllä hyvin mene. Taitaa olla ajankysymys milloin koko maa menee konkkaan, koska siellä te huijaatte sairaslomaa ja käytte oikeudenkäynnissä veneonnettomuuksista. Minun ei tarvitse mokomasta stressata, koska täällä suomessa ei koskaan käy mitään vastaavaa.



The Tigerin seurapiiri-iltamissa meidän ei tarvitse sietää alempaa luokkaa. Sinne tulee varmaan vain vähän väkeä, suomessa kun on surkeat seurapiirit ja vain muutama oikea julkkis. Ihana Johanna ja Martsa tulevat ainakin varmasti, siitä ei ole epäilystäkään. He eivät mistään hinnasta jättäisi tälläistä väliin. HKn makkara saattaa kyllä tulla ovelle "kerjäämään" sisäänpääsyä mutta hän on nyt kyllä lopullisesti Tigerin mustalla listalla. Kuulin huhuja, että hänet käännytettiin jopa erään hyvinkääläisbaarin ovilta, hohhoijaa. Hän on kyllä menettänyt täysin arvotuksensa silmissäni.

Ei minulla muuta, nyt pitää taas mennä katsomaan mitä se Igor suunittelee (: Onnea vain teille sinne sateiseen suomeen!
- Sigrid

Big Brother House 2012

Hei,
nyt olen kyllä tuohtunut ja järkyttynyt. Mitä idiootteja ne siellä BB talossa luulevat olevansa, eikä kyllä ihmekkään että moista tapahtuu _suomessa_ , on täällä ranskassakin joskus BB ollut eikä tuollainen olisi siellä todellakaan mahdollista. Aivan puistattavaa, selvennykseksi siis että tämä tarrakirjaksi itsensä tatuoinut suomalaisjuntin perikuva Jouko meni lähentelemään nukkuvaa Johannaa, ja Johanna-rakas oli hyvin järkyttynyt herättyään. Eikä mikään ihme, kun sellainen tomppeli tulee intiimialueelle, minä olisin lyönyt ja kovaa ja poistunut vapaaehtoisesti niiden junttien joukosta mutta Johanna on niin hyväsydämminen <3 Tämänhän jälkeen Teija, Anne ja ne muut suomalaisuuden musertamat tomppelit menivät vieläpä haukkumaan ihanaa Johannaa! Ettäs kehtaavat. Syy oli kyllä aivan muualla.



On kyllä muutenkin ollut tämä kausi pohjanoteeraus. Ensin yksi pissiksistä luovuttaa koska on pettänyt kihlattuaan, voi luoja (tosin täysin odotettavaa suomalaisilta - aina vain petetään ja petetään, ja vieläpä BB-talossa. Itse en ikinä pettäisi rakasta Igoria)
Jonna A on kyllä varsinainen tyylitön tylli. Kävi jopa armeijan, ehkä se on joidenkin mielestä hienoa ja ihailtavaa mutta minä en löydä siitä yhtäkään hyvää puolta. Suomi saisi ihan hyvin mielestäni päätyä jonkun maan alaiseksi, typerää tämä suomen hallinto kun inistään muttei tehdä mitään. Noh, ei se minua paljon liikuta mutta käy vain sääliksi teitä jotka vietätte koko elämänne suomessa. Jonna A on joka tapauksessa malliesimerkki suomalaisjuntista.
Iida tuo ihme huuhailija, joka vain inisee ja pätee, luulee olevansa joku suurikin julkkis vaikka todellisuus on ihan toista. Suomessa ei voida edes tulla suureksi julkkiseksi, ettäs tiedät (ellei omista mammonaa tai ole minä). Kyllä tuo Iida varmaan seiskan bileristeilylle pääsee mutta ei minnekkään seurapiireihin todellakaan. Seiskan bileristeilyt ovat suomen pohjamutaa, sinne menevät vain ne ketkä eivät muualle pääse.
Katarina hänestä löytyy tarmoa ja taitoa. Ei ihme että muut kateelliset juntit häntä haukkuvat. He ovat vain kateellisia hänen kauneudestaan ja fiksuudestaan. Katarinalla on aina hiukset viimeisen päälle, ja hän on todellinen ilopilleri. Katarina on varmasti finaalissa, senhän on jo monta kertaa nähnyt kun tukijoukkoni äänestävät hänet aina vaan jatkoon.
Anne siinä vasta talon suurin juntti, ei minkäänlaisia käytöstapoja tai kunnioitusta, eikä edes hienostuneisuutta. Hän ei ole tainut käydä ranskassa tai ylipäänsä suomen ulkopuolella kuuna päivinä, muka 31 - vuotta. Veikkaisin enemmänkin 56! Tyylitaidoton ja tiedoton juntti.
Tea on ihan mukava, ainakin korkeammalla kuin pari muuta tuolla. Hän näyttää vähän ihanalta ystävältäni Johanna Tukiaiselta. Hän on oikea kaunotar talon tylsimysten joukossa, ei mitään pahaa sanottavaa.
Johanna ihana ystäväni, rakas shoppailukaverini, aina niin kauniina ja hehkeänä ja ehdottomasti tämän kauden voittaja, sitä tuskin voi kukaan kiistää <3 Vääryttä kokenut, (kuten minäkin) mutta arvonsa tietävä tuleva seurapiiriläinen, jonka kanssa tulen vielä monet viinit juomaan The Tigerissa ja kattohuoneistossani. Kohta minä astelen tuonne BB-taloon laittamaan asiat järjestykseen. Olen jo suunitellut, miten pääsen sinne.
Teija jos mahdollista niin vielä Anneakin juntimpi typerys, joka toivottavasti tajuaa häipyä tuolta itse jos ei nyt tule häädetyksi. Hän ei tiedä muodista mitään, eikä ihme kun on asunut _Rovaniemellä_ suomen takapajulassa.
Jonna I niin kateellinen Johannalle, mutta syystäkin kun itse on tuollainen vetyperoksidiblondi, jonka päähän mahtuu vain yksi ajatus ja se on Jouko. Tuollaista mustasukkaista hiirulaista ei jaksa kukaan katsoa.
Jouko sanat ovat loppuneet tämän juntin kohdalla....
Tomi ihan täysi suomalaisjunttien perikuva, hän varmaan tulee löytämään itsensä jostain pikkupippaloista jossa ovat mm. HKn makkara (tiedätte kenestä puhun) ja pari muuta arvotonta "julkkista"
Markus käsittämätön juntti, johan nimikin sen kertoo.
Tommi Miehistä paras, mutta siihen ei kyllä paljon vaadita.

Nyt olen niin tuohtunut että enempää en voi kirjoittaa. Noh, huomenna lisää tietoa Igorista...
Sigrid.

Ihana, rakas, paras, täydellinen, komein, kivoin, ihanin, rakkain... <3 Kihlattuni. Kuulitte oikein, kyllä se nyt on vaan niin että minua on suomalaisjunttien enää turha suomi24 - sivustoilla jahdata, ymmärän jos harmittaa. On se aika menetys menettää tälläinen helmi. Varsinkin muutamia suomi24 - chatissa pyöriviä tomppeleita ymmärettävästi suorastaan itkettää, luulisin. Mutta ei puhuta mistään mielialaa laskevista jumperoista, vaan kerronpa lisää itse kosintahetkessä.

Yöllä kun tulin kotiin mahtavasta tyttöjen illasta (jossa olivat mukana Isabelle, Charlotte, Camilla, Victoria ja Veronica), niin Igor tuli hakemaan minua limusiinilla. Oli siinä muilla ihmettelemistä kun minä nousin sinne viiniä juomaan. Veronica jopa pillahti itkuun, niin paljon häntä harmitti oma aika surkuhupaisa illan päätöksensä (tosin hienostunut, kuten Ranskassa aina).

Ajoimme rauhallista rantatietä tuntemattomaan ja Igor vuodatti tunteitaan minua kohtaan. Hän antoi minulle hierontaa ja kielisuudelmia, olen niin rakastunut että heikottaa <3 Igor saa todella jalat altani, toisinkuin te toistaidottomat suomalaisjuntit. Te ette ikinä saisi limusiinikyytiä edes ojanpohjalle, koska eihän suomessa taida edes limusiinit liikkua, muuta kuin todella suurilla staroilla. Yritetään esittää suurempaa mitä oikeasti ollaan, kuten HKn makkara.

Saavuimme autioon huvipuistoon, Igor oli varannut sen vain meille kahdella. Laitteissa paloi valot, olin pyörtyä onnesta. Sammutin puhelimen, koska Veronicalta oli tullut sata puhelua ja eräältä toimittajalta täältä päin (kaikkihan haluavat tietää elämästäni, rasittavaa vain nämä seiskan pahanilmanlinnut - en ole heidän lehteensä menossa, minä esiinnyn vain huippujulkaisuissa kuten Cosmopolinatissa). Kyllähän minä sinne lehteen pääsisin jos haluaisin, onhan minua sinne monta kertaa pyydetty mutta olen niin kiireinen ihminen etten ehdi niitä haastatteluja antaa.



Katsokaa nyt tätäkin otsikkoa, suomalaiset eivät ikinä pysy kohtuudessa missään (paitsi rahankäytössä, koska sitä ei ole). Varsinainen torvelo tuo Matti Nykänenkin, muka suomen "julkkis", pah, minusta se ei tee kenestäkään julkkista että hyppii jostain mäestä ja käy harva se päivä vankilassa. Olenhan minäkin hänet tavannut henkilökohtaisesti eikä hänellä kyllä ole minkäänlaisia ranskalaisia käytöstapoja. Ja katsokaa nyt tuota BB-Iidaa, hän luulee olevansa julkkis vaikka on kaukana siitä. Missään ei sitten osata ikinä käyttäytyä, paitsi ranskassa.

Ai niin, eksyin vähän aiheesta, minähän niin innostuin. Voisin muuten tehdä postauksen jossa puin seiskan otsikkoja. Mitäs te lukijat olette mieltä? Kyllähän minä tiedän että teitä lukijoita on kun te täällä sivulla jatkuvasti käytte, ne ovat tähtitieteellisiä lukuja. Mutta te suomalaisjuntit ette taida osata painaa edes "liity lukijaksi" - painiketta, surkeaa. No, en minäkään teidän surkeita väkertelyjänne lue, en ikinä. On minulla muutakin tekemistä kuin selailla teidän muka "hienoja" ostoksianne kun itse olen hankkinut miljoona kertaa kalliimat ja paremmat.

Niin, menimme ensimmäiseksi maailmanpyörään josta näki koko Ranskan ja jonkun surkean kärpäsenkakan mikä oli kai se teidän Suomenne. Miksi aina mainostatte suomalaista sisua, kun ette edes oikeissa liikkeissä osaa shoppailla. Onko se sitten sisua että ryypätään kaikki rahat alas mitkä voisivat mennä shoppailuun. Ja entä se, että juodaan paljon viinaa ja rahaa ei ole yhtään niin että on pakko shoppailla jossain H&M - liikkeissä, joita huonoksi ja mauttomiksikin kutsutaan. Suomalaiset ovat tuulipukukansaa.

Igor teki sitten todella yllättävän ja ihanan teon, mihin muuten eivät suomalaiset pystyisi. Ettehän te osaa edes yllättää kunnolla, kyllä minä teidät tunnen. Igor kosi minua, voitte kutsua meitä nyt kihlapariksi <3 Se oli ihanaa maailmanpyörä pysähtyi huipulle ja hän polvistui. Tietysti suostuin, mehän rakastamme toisiamme, ai että. Sain jopa ihanan kihlajaislahjan, oman huvilan Ranskan ihanilta mailta ja sen mukana oman henkilökohtaisen palvelijan, nyt ei tarvitse enää edes hotellista stressata täältä kun on oma ihana koto.

Huomenna taas kerron meidän elämästämme kihlaparina,
Sigrid. <3 (olemme niin onnellisia. Igor ei muuten ollut kuullutkaan suomesta, eikä mikään ihme. En halua siitä hänelle mainitakkaan. Lähdemme siis Igorin kanssa viikon päästä New Yorkiin missä kuluukin kuukausi)

My wonderful new car

Hei vaan taas hanipööt!
Huh, taas on oltu aamusta asti shoppailemassa ja kiertelemässä nähtävyyksiä. Aina tämä ihana Ranska jaksaa yllättää mitä ihanemmilla putiikeillaan.
Igorin kanssa eilinen Piknik suijui odotusten mukaan niinkuin jo edellisessä postauksessa kerroin. Igor on niin ihana! Hän jopa osaa pitää lupauksensa (toisin kuin eräs puhelintaan kaupitteleva suomalaisjuntti...),
siispä lupauksista tekoihin. Igor osti kuin ostikin minulle upouuden aivan täydellisen uuden auton.



Tuollainen se sitten on (:
 Punainen porsche ja tosiaankin aivan uusi, minä en millään käytetyllä autolla ajaisi, kyllä Igorkin sen tietää, hih (; Igor sanoi, että tuo voisi olla ns. "kakkosautoni", eli vielä toinen auto olisi tulossa jossainvaiheessa. Porsche voisi jäädä tänne Pariisiin ja suomeen voisin sitten ottaa toisen auton.. Ferraria suunnittelin, olen niin tottunut ajamaan sillä, Igor tuossa vieressä nyökyttelee kun kerron suunnitelmistani. Hän niin ymmärtää minua! Ei se Diego ikinä olisi minulle mitään tälläistä ostanut.. Se yksikin (Diegon mukaan "kallis") kello oli aivan väärän värinen ja ei todellakaan mikään _kallis_, taisi maksaa vaivaiset tuhat euroa. Voisi Diego vähän ajatella! Se halpa romu lensi jo aikoja sitten roskiin, siitäkään ei enää tarvitse huolehtia.
Myöskin numeroni olen vaihtanut salaiseksi. On alkanut ilmentyä soittoja ties miltä tahoilta... Jostain suomalaisista "huuhaa"- lehdistä ne kovasti yrittää minua tavoitella. Pah, turha niiden minua yrittää kosiskella mihinkään.
Kosiskelusta tulikin mieleen taas Igorin ihanat romanttiset tempaukset. Hän nimittäin vihjaisi tänään päivällä kun olimme syömässä Pariisin ydinkeskustassa ihanassa tunnelmallisessa ravintolassa, että hän saattaisi pian ostaa meille kihlasormukset. Olen niin onnellinen, Igor on juuri sitä mitä olen etsinyt. Igor myös ymmärtää ylellisen makuni ja tekee ostoksensa sen mukaisesti. Igor seuraa muotia ja tietää kuumimmat trendit, ei todellakaan mikään turhan toimittaja.

Isabellen kanssa olisi illalla tarkoitus lähteä viettämään vähän tyttöjeniltaa, johonkin paikalliseen.. Bellen mukaan siellä asioi vain julkisuuden henkilöt ja muut seurapiireissä olevat, se onkin hyvä sillä mihinkään tavisten seuraan en lähtisi kuunapäivänä kuluttamaan kallista aikaani. Suomessa tälläinen on väistämätöntä, sillä eihän suomessa muita olekkaan kuin taviksia.

Nyt taidankin lähteä laventeli kylpyyn ja senjälkeen eräs Igorin työntekijä lupasi laitattaa minulle illaksi ihanan kampauksen. On täällä Ranskassa sitten ihanaa, ei tarvitse murehtia mistään.
Suomessa on varmaan jo ensilumet tulleet? En yhtään ihmettelisi, siellä on aina niin kylmä (:
Paleltukaa sinne!

Love, Sigrid

Picnic With Igor

Hei raksupoksut,
kylläpä se eilinen olikin ennenäkemättömän ihanaa, ai että. Ennenkuin kerron teille piknikistä Igorin kanssa, niin täytyy kyllä mainita taas muutama sana idiooteista suomalaisista. Ovat nimittäin taas onnistuneet järkyttämään päivääni.
Minulle tulee jatkuvasti facebookiin mitä lie turvatarkastuksia, kerrankin minun piti luovuttaa puhelinnumeroni! Täyttä roskaa, jouduin sen sitten antamaan kun en olisi saanut muuten enää profiiliani käyttää. Kuka ääliö siellä oikein on töissä ylläpidossa, voisi sentään vähän ajatella. Tänäänkin piti varmistella jollain typerillä koodeilla että olen oikea ihminen enkä mikään robotti. Ne tomppelit ovat katsoneet vähän liikaa scifiä! Kuka robotti muka rekisteröityisi facebookiin, hah.

Ja löytyy niitä typeryksiä näköjään Ranskastakin (tosin tämä pumpuliaivo oli suomalaistaustainen, siis vain puoliksi puupää). Olin käynyt eräissä koekuvauksissa täällä Pariisissa viime lauantaina, no tänään sieltä sitten soiteltiinkin ja minulle tarjottiin elokuvasta SIVUROOLIA! Olin kyllä hakenut päärooliin, ja ne juntit tarjoavat pientä puheroolia, jossa sanon kiitos ja näkemiin. Sanoin mahdollisimman "ystävällisesti" että minua ei mikään armopala kiinnosta. Löin luurin korvaan, eivätpä ole sen jälkeen soitelleet. Onneksi.



Se piknik oli kyllä aivan ihana, tämän ihan huikaisevan Burberryn huivin lahjoitti Igor minulle, on siinä kyllä herrasmies <3 Piknikillä ei esiintynyt muuta häiriöitä kun Diegon ja Maikkarin puhelut (eivätkö ne tajua vieläkään lopettaa - en kyllä ole heidän tuotantoonsa menossa ja se pitäisi ymmärtää!) Onneksi puhelimen voi sammuttaa, hihi <3 Igorin kanssa söimme siinä iltamyöhään ja palattuamme viinitilan poikki talolle ilta oli varsin valoisa ja keväisenkin oloinen. Silti vedin uuden huivin kaulaan ja sain sieltä tilan työntekijöiltä ihailevia ja kateellisia katseilta. Valitettavasti edes Ranskan kaltaisessa hienostovaltiossa kaikki eivät kuulu seurapiireihin, vaan ovat joutuneet tulemaan tekemään hanttihommia Igorin palveluksessa.

Igor ei itse tee mitään kuten ei kuulukkaan vaan palvelusväki hoitaa kaiken. He asuvat talon lähellä ja tulevat aina todella aikaisin töihin kuten kuuluukin. Igorilla on onneksi varaa maksaa paljon palkkaa, hän kun on niin hyväsydämminen kuten minäkin. Itsehän yritin auttaa erään auttamattoman taviksen seurapiireihin mutta hän alkoikin leikkimään marttyyria!



Igor kyllä hemmotteleekin minua oikein urakalla, hän osti minulle tämän lompakonkin tänään aamulla, vanha meni roskiin (sen osti Diego). Igor tietää kyllä mistä tykkään, hän on opetellut makuni ulkoa. Jotta te saatte oikein kuolata, voisin tässä vähän kuvailla Igorin ulkonäköä; hän on oikein lihaksikas ja hänellä on ne ihanat tummanruskeat silmät! Ja kuvittele kuinka ne sametinmustat hiukset laskeutuvat märkinä hänen silmilleen, ooh <3 Eikä hänen varakkuutensa haittaa yhtään, päinvastoin. Olenhan itsekkin hyvin rahakas.

Enpä panisi pahakseni jos Igor ostaisi minulle uuden autonkin, olen hänelle vähän asiasta vihjaissut. Se entinen punainen ferrari jonka sain ex-aviomieheltäni (jonka sukunimi minulla on vieläkin, Von Vlyck nyt vaan kuulostaa niin hyvältä) hajosi kolarissa, kun eräs nakkisormi entinen ystäväni kohelsi sen kanssa.

Huomenna taas postausta siitä, mitä ihanaa Igor keksiikään <3 Ehkäpä voisi jo liputtaa uuden auton tulemisen puolesta!
Sigrid.

Shopping in Paris

Hei taas rakkaat (toivottavasti myös rikkaat, tuskin kukaan tahtoo köyhä olla TOISIN kuin eräs "ystäväni")
Ajattelin nyt taas tulla kirjoittelemaan tänne vielä ennen piknikille lähtöä! Että se Igor keksii aina kaikkea ihanaa! Kyllä kannatti laittaa se kamala Diego vaihtoon, ei haittaa pätkääkään.
Igor on niin komea herrasmies, että siitä te voitte vain haaveilla. Suomesta siis ei todellakaan löydy mitään tälläistä.
Voisin nyt tässä aluksi vaikka puida hieman suomalaisten junttiudesta.
Ensinnäkin, hyvin monet (siis kaikki muut paitsi seurapiireissä olevat/julkkikset) eivät osaa pukeutua, eivät sitten yhtään! Vanhat kulahtaneet vaatteet päällä ja niissä muka kelpaa lähteä ulos? Ei tulisi kuuloonkaan. (Minähän en itse henkilökohtaisesti omista yksiäkään vanhoja saati kulahtaneita vaatteita, laukkuja, kenkiä eikä mitään muutakaan!)
Ihmiset ovat Suomessa aina niin epäystävällisiä. Eräs "ystävänikin" pahoitti mielensä kun puhuin hänelle ystävälliseen sävyyn Ranskan matkastani ja siitä miten ihanaa täällä on esimerkiksi nukkua. Noh, ei mikään ihme. Hän tuskin koskaan on matkustellut suomen rajojen ulkopuolelle. Juntti mikä juntti.
Suomalaista miestä en ikimaailmassa tahtoisi. Johan sitä lehdistä lukee kun ne kaappailee lapsia ja ties mitä muuta.. Mielummin myisin koko omaisuuteni kun sellaisiin juntti ukkoihin koskisin.

No mutta, nyt varsinaiseen asiaan eli siihen mitä olen jo pienen hetken Ranskassa oloni aikana ehtinyt ostaa. Rahaa on mennyt täällä paljon, mutta rahastahan minulla ei ole pulaa (:
Minulla oli jo tänne tullessa Amerikasta tilaamiani vaatteita 2 tonnin edestä noin 3 laukullista,
mutta ikinä ei voi olla liikaa ihanaa vaatetta, eihän?

Olen kierrellyt kalliit ja kuuluisat putiikit ystäväni Isabellan kanssa. Hän tietää Pariisin helmet ja ehdottomat shoppaus kohteet.
On tullut kyllä kauppoja kierreltyä. Täältä on irronnut tavaraa mukaan ihan eritapaan kuin suomessa. Mekkoja, laukkuja, kenkiä, hameita ja toppeja, niitä kaikkia olen ostellut yllinkyllin.
Ehdoton suosikkini on vaaleanpunainen Channelin mekko. Korostaa ihanasti vaaleita hiuksiani ja sinisiä sädehteleviä silmiäni. Puen tuon kyseisen mekon päälleni kun lähdemme illalla Igorin kanssa piknikille. Tulee todella mukava ilta, sen voin taata! Igorin seurassa ei ole ikinä tylsää.
Vielä ennen iltaa aijon käydä manikyyrissä, laitattamassa hiuksiin kampauksen ja meikin. Mikään toimeenpide ei maksa minulle mitään, sillä ystäväni Lorenzo omistaa tuon salongin.

Iltaa odotellessa,
Sigrid

Lovely French

Hei rakkaat,
nautin niin kovin elämästäni täällä ranskan viinitilalla. Suomalaisjunttien toilailujen (joista aiemmissa postauksissa kerroin) tuhoisat vaikutukset ovat jo tyystin unohtuneet. En kaipaa sateisesta ja surkeasta Suomesta mitään, pitäkää te lähinnä huvituksen tunteita aiheuttava maanne. Ellei työni sitä estäisi, muuttaisin kokonaan vaikkapa Espanjan auringon alle tai miksipä en vaikka tänne Pariisiin Igorin luokse. On se Igor vain niin ihana, ei voisi parempaa miestä toivoa (suomesta sellaista ei edes löytyisi). Hän on jopa Ranskan mittakaavassa loistava ilmestys.

Eilenhän Igor vei minut hienoon Ranskalaisen ravintolaan syömään, tilasin sammakonreisiä ja hyvälle maistuivatkin. Jälkiruuasta ei sitten puhuta, hih hih (;



Vielä puolitoista viikkoa täällä, ai että. Ei Ranskankaan sää mikään paras maailman mittakaavassa ole, mutta täällä viinitilalla on ihan aurinkoista. Sitäpaitsi paikallisten yökerhojen ja ravintoloiden tarjonta kyllä korjaa ajoittaiset sateet. Suomessahan sekä yökerhoissa että säässä on alitettu rima täydellisesti. Kuka torvelo haluaisi tuhlata siellä enää aikaansa, tätä olen monesti kysynyt enkä ikinä saanut vastausta.

Viimeinen päiväni eli viime perjantai Suomessa kului petoksen ilmapiirissä. Eräs "ystäväni" lupasi myydä kännykkänsä eräälle toiselle ystävälleni Isabellelle, joka asuu täällä Ranskassa lähellä Pariisin ydinkeskustaa. Viime hetkellä hän kuitenkin perui kaiken. No, se kännykkä olikin surkea, Isabelle ansaitsee parempaa. Itsellänihän on uusinta uutta, iPhone 5. Enempää ajassa ei voisi olla, tosin Igor paljasti että markkinoille on tulossa yhä uudempi malli ja että hän järjestää sen mínulle. Niihin vanhoihin Nokioihinhan ei kukaan koskisi pitkällä tikullakaan, ei ainakaan kukaan täysjärkinen.

Tänään taas piknikille Igorin kanssa, tulee varmasti ihana ilta <3 Kerron siitä sitten huomenna tai jo tänä iltana.
Ensi blogikirjoitukseen,
Sigrid.

My New Enemies

Hei ihanuudet!
Täältä Ranskasta nyt kirjoittelen, voi kuinka ïhanan rentoa täällä onkaan! Kyllä vain, täällä minä tapailinkin seurapiireissä Igorin, hän on kyllä paljon komeampi (ja rikkaampi) kuin se hikinen vanha Diego. Tutustuin Igoriin Ranskassa asuvan seurapiireissä olevan ystäväni Camillan kautta, itseasiassa voisi sanoa että Camilla paritti meidät hihi (:

Igor onkin nyt yöpynyt täällä minun luonani ja sovimme täksi illaksi uudet treffit seudun hienoimmassa ravintolassa! Siitä tulee kyllä hienoa, tuskin maltan odottaa mitä hän keksii. Jotain yllätystä kovasti lupaili.

Mutta kuten kuvasta näkyy, ei kaikki ole niin ihanaa (ainakaan kotosuomessa!) Eräs nimeltämainitsematon henkilö, jolle jopa lupailin paikkaa suomen seurapiireistä ja jolle töitäkin yritin hakea esimerkiksi Maikkarilta. Olisi hän saanut paikan BB-tuotannostakin, mutta ei tosiaankaan enää saa sillä hän laitteli facebook tilaani tälläisen viestin, kun olin kehuskellut ranskassa oloani. Tässä se järkyttävä viesti nyt tulee;
Jää vain sinne idioottimaiseen Ranskaasi jos saat siitä jotain tyydytystä, humanoidi perkele. Minä sen sijaan aion pysyä Suomessa, sillä koen olevani aivan tyytyväinen täällä. Minua kiinnostavat vain seurapiirit joihin aion kyllä päästä ääliö.
Siitäpäs sai. Seurapiireihin hänen on turha enää yrittää. Kutsuinhan hänet jopa luokseni saunailtaan, johon olisi saapunut myös julkisuuden henkilöitä kuten ihana Johanna, mutta turha luulla että se enää onnistuu. Hän olisi saanut tilaisuuden tutustua uusiin ihmisiin, erityisesti entisiin BB-asukkaisiin ja julkisuuden henkilöihin mutta nyt se mahdollisuus on evätty ainakin niin kauan kunnes hän ei pyydä anteeksi.

Huomenna taas uutisia Ranskasta ja Igorista <3,
Sigrid <3

Goodbye Finland!

Hei ihanat lukijat,
Tänään se tapahtuu, jätän kahdeksi viikoksi hyvästit tälle surkealle käpykylälle jota jotkut vielä kehtaavat kutsua maaksi. Pläntti kartassa se on eikä mitään muuta. On kyllä helpottavaa päästä pois täältä, ottaen huomioon viime aikojen tapahtumat. Viittaan nyt kateelliseen ystävääni joka ei osaa iloita muiden puolesta! Hänhän oli vihreä katedeusta kun kuuli että olin ranskassa ja että olen seurapiireissä. Vieläkin hän yrittää minua mustamaalata. Älkää uskoko häntä.

Ja jatkuvasti sieltä maikkariltakin soitellaan, jouduin tosiaan käymään heidän toimistollaan itse ilmoittamassa että en mene heidän tuotantoonsa mukaan, etsikööt jonkun suomalaisjuntin sinne ihan rauhassa. Onhan minua Hollywoodiinkin kosiskeltu, mutta olen tosiaan liian nöyrä suostuakseni! (: Ranskassa voisin kyllä hakea töitä tältä saralta (mutta en missään tapauksessa suomesta), kahdessa viikossahan ehtii vaikka mitä! Ajattelin ostaa osakkeita jostain menestyvästä ravintolasta, jonkun paljon hienostuneemman kun suomen läävät, joita ei edes ravintoloiksi kutsua. Tunnen jo sammakonreisien maun kielelläni. Syökää te vain palaneet kanankoipenne jotka tulevat jostain huitsin nevadasta (tosin parempi sekin kuin suomalaiset, eihän täällä osata edes jalostaa kanoja).



Minullahan on se Louis Vuttonin laukku, ja sille varalaukku, mutta ajattelin että ei kahta ilman kolmatta ja ostin tämän Burberryn aivan ihanan laukun, jonka kuviointikin kertoo että tuollaista ei suomessa valmisteta, ja ei halpa ollut (paitsi minun lompakolleni). Eihän tänne Suomeen huvita ketään jäädä kun Nokiat kaatuilee ja antavat puhelimelleen ilotytön nimeksi. Tuumasta toimeen, vaihdoin Samsung Galaxy S3 - puhelimeni uusimpaan tuliterään malliin, iPhone S5 - malliin. Uusinta uutta, johon monella duunarilla ei ole varaa.



Ostin myös tuohon ihanat Guessin pinkit kuoret <3 Tilaukseen lähti myös leopardikuvioiset kuoret, TODELLA kalliit.



Ne ovat niin ihanat ettei mitään rajaa. Diego muuten soitti tänään, johan minulle näitä puheluita nyt sateleekin. Mutta Diego on nyt menneen talven Lumia niinkuin Nokia Lumiakin. (vain suomalaisen tunnistaa siitä että hänellä on yhä Nokia Lumia, maailman vanhin ja huonoin malli...) Diego yritti sopia kahakkaamme, mutta löin tyynesti luurin korvaan. Menkööt sen tarjoilijan luokse, minä en sitä käärmettä enää kelpuuta.

Aion löytää Ranskasta uuden miehen, mielellään jonkun muotitietoisen jolta löytyy myös taskusta iPhone 5. Lumiaa käyttäviä en vilkaisikaan, kännykkä kertoo jo aika oleellisen viestin. Ja ne Samsungin puhelimet, voi luoja. Ainoa kelvollinen oli Samsung Galaxy S3, mutta eihän sitä enää kukaan hullu käytä kuin markkinoille on tullut uusinta uutta (paitsi tietenkin köyhät, joilla ei ole varaa ostaa kuin Samsung ja Nokia. Muita merkkejä en tässä edes mainitse)

Ja voi luoja, Gabriellehan on menossa sieneen. Mitä hän niissä sienissä oikein näkee? Hän voisi mennä vaikkapa The Tigeriin tai muuhun ylempään seuraan, mutta eihän häntä sinne enää kelpuuteta. Hän voisi mennä vaikkapa johonkin alemman väen tupaantuliaisiin, itse käyn vain seurapiirijuhlissa enkä normaaleiden ihmisien juhlia päin vilkaisekkaan.

Tänään illalla kuudelta nousen taas yläilmoihin ja hyvästelen kahdeksi viikoksi tämän surkean maan. Pitäkää te Salkkarinne ja tylsääkin tylsempi Big Brother - kautenne (sen tiedän, ettei ystäväni Katarina sieltä tulee putoamaan, eikä ihana Johanna [hyvä ystäväni onkin, muistutamme kovasti toisiamme])

Näkemiin juntit, ei tule ikävä. Turha vinkua tuliasia.
Sigrid.

(Not) Hot Dog

Heissan hanipööt,
en ole kyllä vieläkään toipunut siitä "Kävystä". Nyt hän laittoi ruotsinlipun kuvakseen facebookiin. Siis mikä juntti hänestä on tullut? Hän on kaikki nämä ajat vain huijannut minua. Törkeää käytöstä, hänestä on tullut täysi suomalaisjuntti. Voisi luulla, että vuodet Los Angelesissa sivistävät mutta hän on kai sitten ollut väärässä seurassa.

Kyllä nyt vaan ärsyttää, kaikki on mennyt pieleen. Sataa, ja joku likainen rakkikin tuli rappuumme mölisemään alakerran tomppeleiden luokse. Onneksi itse asun kattohuoneistossa.
Ja mikä siinä on ettette osaa lukijoiksi liittyä tai edes kommentoida, kyllä minä näen kuinka moni henkilö tätä blogia on selannut ja ne ovat tähtitieteellisiä lukuja. Voisitte sen verran vaivautua, senkin suomalaisjuntit.



Ihania kuvia Ranskasta <3 Eipä tarvitse sietää suomalaisia taas hetkeen! Hyvä ystäväni, Isabelle odotteleekin siellä (hän on tavannut Gabriellen ja ihmettelee syvään tämän käytöstä!) Belle asuu Pariisissa Eiffel-tornin valoissa.

Kauhean ihanaa <3 Suomi saa jäädä taakse, olen niin odottanut tätä reissua! Pian aika koittaakin. En yhtään ihmettele jos Suomessa tapahtuu kaikkia nappaamisia, kun ihmiset ovat täällä niin sekaisin päästään että huhhuh. Onneksi tyttö osoitti ranskalaista fiksuutta. Eihän ranskassa tuollaista tapahtuisikaan.

Kirjoitan vielä huomenna teksin ennen lähtöäni Ranskaan,
Sigrid.

Bad Mushroom Day

Hei raksut ja riksut,
tänään tapahtui jotain yliluonnollista, jos sitä nyt näin voisi kutsua. Ystäväni ystävä, Gabrielle Merikaste seurapiireistä (osallistunut tositv-ohjelmaan) soitti. Tietysti ilahduin soitosta tästä ensiksi, onhan hän oikein hieno nainen eikä mikään suomalaisjuntti (Gabrielle asui tähän asti Los Angelesissa, muutti juuri suomeen). Nyt hänestä on tullut suomalaisjuntti! Hän on niin innoissaan suomenmuutosta, ettei ehdi edes kuunnella minun puhetta ranskanmatkastani. Olisinhan pyytänytkin hänet mukaan, mutta nyt taitaa kyllä jäädä toiseen kertaan.

Gabriellehan muutti Espooseen, siis aivan keskelle ei-mitään. Siinä ei ole mitään ylpeilemisen aihetta asua Espoossa. Eikä tässä vielä kaikki, hän tosiaan soitti tänään ja puhelu meni näin;
Gabrielle: Käpy täältä soittelee! (kamala lempinimi! Ennen kaikki sanoivat häntä vain Gabrielleksi)
Minä: (ajattelin; käpy??!") ..Hei, Gabrielle! Mitäs sieltä ESPOOSTA kuuluu? (ei varmaan mitään kun ei ole minkäänlaista liikennettä)
Gabrielle; Ihanaa Sikke! Täällä Espoossa on niin mukavaa, ihan erilaista verrattuna siihen Losin hälinään!
Minä: No sen kyllä uskon!
Enempää en kirjoittanut muistiin puhuessani, mutta ei kyllä olisi tarvinnutkaan. Hän pyysi minua sienestämään Espoon Nuuksioon! Se on kuulemma joku luonnonsuojelualue, ei voisi kyllä vähempää kiinnostaa. Ja Gabrielle shoppailee nykyään kirpputoreilla ja HALPAHALLEISSA! Kuinka alas voi ihminen vajota. Hän putosi juuri rytinällä huipulta.



Tuollainenhan sieltä googlesta pongahti esiin kun etsi hakuusanalla "sieni". Oma järjestelmäkamerani on edelleenkin korjauksessa (sienistä en kyllä menisikään ottamaan kuvia). No, hän ei kyllä seurapiireihin ole enää tervetullut sienekkäillä käsillään. Ja noita pitäisi vielä syödä, mielummin syön etanoita hienossa ravintolassa. Ranskassa odottavatkin sammakonreidet.

Ostin juuri uuden turkiksen. Se on niin kaunis ja valkoinen, en kehtaa kyllä sitä Ranskaan mukaan ottaa sillä se saattaa olla jo "out", ja eläinhän on suomalainen.

Levittäkää kaikki juorua Gabriellesta, minä pyydän.
Rakkaudella (paitsi sinulle Gabrielle),
Sigrid.

Pariisin kutsu

Hei taas kaikki ihanat!
Tosiaan, tänään join aamiaisen kanssa ranskalaista viiniä ihan vain testiksi, sillä ensi viikollahan jo vapaudun tästä käpylästä. Eipähän tarvitse enää kärsiä myötähäpeää suomalaisjunttien ja niinsanottujen seurapiiriläisten takia (joista yksi ei osaa muuta kuin uudelleentwiitata ja inistä facebookissa... ei voi muuta kuin nauraa - tämä tyyppihän luuli olevansa kaverini!)

Loma-asuntohan onkin jo hankittu, joten ei tarvitse siitäkän enää stressata. Minähän en lutikoista aio stressata, kuka idiootti menisi hotelliin ja kärsisi luteista? Itse en ainakaan kuulu niihin aivottomiin kanaljiin (jotka todennäköisesti ovat, yllätys yllätys - SUOMALAISIA!)


Matkaan lähtee ehdottomasti burberryn hajuvettä, sillä Ranskassa ne ovat käsittääkseni suuressa suosiossa (kaikkihan haluavat tuoksua hyvältä?)

Perjantaina koneeni tosiaan lähtee, täytyypä ennen sitä hyvästellä Johanna ja muut rakkaat. Katsotaan, josko jopa toisin tuliaisia. Rahaahan minulla riittää.
Ostin myös uuden matkalaukun, koska vanhan kustansi puoliksi eräs _entinen_ "ystäväni". Minä en muistoja hänestä kaipaa, se matkalaukku on jo kaatopaikalla.

Ensi blogikirjoitukseen,
Sigrid <3

Busy day of my life

Hi kaikki rikkaat ja rakkaat!

Eilen oli hyvin kiireinen sunnuntai, joten en ehtinyt tänne mitään kirjoittaa.
Piti lähteä MTV3:n pääkonttorille itse, henkilökohtaisesti kertomaan että en ole heidän tuotantoonsa tulossa mukaan. Niinkuin jossain taisin jo mainita niin onhan minua Hollywoodiinkin pyydetty (on kuulemma niin paljon näyttelijän näköä), mutta minä en sellaiseen hullutteluun mukaan lähde! Muutenkin oli siinä juuri päällä nämä kaikki Diego - säädöt jne.

MTV3: "Hei täältä Maikkarilta soitellaan!"
Minä : "Aijaa, huomenta vaan"
MTV3: "Olisimme tiedustelleet olisitko halukas tulemaan tuotanto tiimiimme mukaan?"
Minä: "No on tässä nyt vähän muuta hommaa.. Ei kiitos."
Puhelu meni suunnilleen näin, eivätkä ne vieläkään uskoneet, ovat nämä suomalaiset kyllä jääräpäisiä juntteja.¨

Noh, päivä jatkui mukavasti "shoppaillen" jos sitä nyt shoppailuksi voi suomessa edes kutsua, eihän täällä ole minkäänlaisia edellytyksiä siihen. Suuntasin siis Stockmannille joka on tunnetusti Suomen "ensiluokkaisin" kauppakeskus. Mukaan lähti pari ihan käyttökelpoista syystakkia, nahka saappaat ja pari uutta nahkalaukkua.
Tänään sitten nettishoppailin 2000 euron edestä vaatetta Ranskaan!
Tänään vielä etsimään matkalaukkua sinne.

Nyt on bisnes kiireitä,
ensikertaan!
Love, Sigrid

So called "friends"

Hei taas kaikki!
Nyt oli kyllä pakko kirjoittaa uusi teksti sillä minun on pakko avautua. Uskomatonta miten ihmiset jotka kutsuvat minua "ystäväksi" ovat valmiit kääntämään heti selkänsä. Toivottavasti pysyvätkin poissa silmistäni. En nyt paljasta kenestä puhun, mutta tämä tyyppi on kyllä varsinainen juntti, enkä haluaisikaan olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Pysyköön poissa silmistäni.

Hän on onnistunut kääntämään osan ihmisistä minua vastaan, mutta en aio paeta mediaa vaan kuljen pää pystyssä. Luulkoot mitä haluavat, lähden muutenkin Ranskaan joten ei voisi vähempää kiinnostaa. Tämä henkilö jopa uudelleentwiittasi twitterissä twiittauksiani kun ei keksinyt takaisinsanotavaa varsin napakan vastaukseni jälkeen. Hah sanon minä.



Onneksi minulla on silti oikeitakin ystäviä (tosin suurin osa heistä on ulkomailla - tekevät kovaa bisnestä eivätkä ehdi roikkua twitterissä uudelleentwiittaamassa toisten julkaisuja toisin kuin nämä eräät!). Johanna oli eilen aivan ihana Big Brother - Extrassa, mutta kuten jo ennakkoon muistuttelin, ei hän kiireisenä ihmisenä ole ehtinyt seurata ohjelmaa kuin vain sivusilmällä.

Harmi vain että Johanna "unohti" puhua eilisestä illasta. No, eipä Cristal siitä paljon kysellytkään (hän kun ei mukana ollut, kyseessähän oli tyttöjen ilta). Kyllähän sen ymmärtää, kun ilta ei Johannan osalta päättynyt mitenkään kehuttavasti kuten jo viime postauksessa muistuttelin. Mutta kyllä se vain oli mukavaa katsella rakasta ystävää!

Eilinen kului tosiaan aika nyreissä merkeissä niinsanottujen ystävien nälviessä minua olemattomista asioista. Jotkut ovat kyllä itsekkäitä kun kuvittelet olevansa maailman ainoita julkkiksia, kukaan ei saisi puhua muista? Jos luette tätä niin tajutkaa tämä = ette te mitään parhaita ole. Menkäähän katsomaan New Yorkiin ylempää väkeä (sinne aion itse pian matkustaa. Tunnen usean paikallisen supertähden, jonka rinnalla nämä suomen seiskan ja hymyn sivuilla roikkujat hyytyvät)

Onneksi olivat sentään ne juhlat The Tigerissa. Tämä "ystäväni" ei sinne saapunut, ei kai kehtaa näyttää naamaansa kun tajusi jääneensä kakkoseksi. No, eipä häntä sinne olisi kaivattukaan! Meillä oli todella hauska ilta. Hän ei saa enää tulla mukaan.

Pusuja,
Sigrid.

Good night - Bad morning

Hello raksut!
Eilen oli kyllä todella ihana ilta ft. Johanna, Henna, Martsa ja Saana. Antti tippui porukasta jo keskiyön tiimoilla kun ei päässyt DTM- baariin sisälle (unohti paperit kotiin - meiltä muilta niitä ei edes kysytty). Aluksi olimme Kampin Guess Shopissa shoppailemassa, se onkin ainoa kauppa Suomessa mikä on siedettävä vaikka ei sieltäkään tietenkään täysi valikoimaa löydy. Johanna ja Henna tekivät paljon ostoksia, Martina ja Saana vähemmän. Itsekkään en ostanut muuta kuin punaisen Veronica dressin. En kuitenkaan kehtaa sitä ylleni laittaa Ranskassa, sillä minut naurettaisiin pihalle.



Vielä en ole päässyt mekkoa sovittamaan, mutta se näyttää suunilleen tältä (kuva on googlesta, sillä oma mekkoni on vielä paketissa).
Ilta meni lopullisesti pilalle kun saavuimme The Tigerin oville. Baari ei ollut auki, tätä juuri Suomesta odotin! Ei sitten mitään "ylempää" palvelua arkisin, surkeaa. Noh, sehän oli jo odotettavissa, Johannakin oli hyvin vihainen. Onneksi kuitenkin DTM oli auki, vaikkei se tietenkään The Tigerin tasoinen baari olekkaan.

Noh, The Tiger on kuitenkin maailman mittakaavassa aika surkea ja tasoton läävä. Mummonikin asuu hienommissa olosuhteissa (hän on rikas kreivitär ulkomailla). En sinne olisi loppujen lopuksi halunnutkaan, menimme pitämään jatkot meillä Eirassa kattohuoneistossani loppuillasta. Mukana tässä vaiheessa olivat Johanna ja Henna sekä eräs baarista tullut "mies". Ilta sujui pullonpyöritystä pelaillessa ja ostoksia vertaillessa. Nukahdin sänkyyni tämän "miehen" viereen, ja yöllä tapahtui vaikka mitä kummia. Mutta enhän siinä kännipäissäni mitään tajunnutkaan, sillä kyseessä olikin hyvin maskuliininen nainen. Arvatkaa hävettikö aamulla, juuri nytkin hän tuossa nukkuu.

Tämä "Alex" nimiseksi esittäytynyt ei kuitenkaan tuntunut olevan huolissaan tilanteesta äsken kun heräili hetkeksi.

Tänään vuorossa sivutyöni (stripparin) yksityiskeikka, ai että. Kyllähän siitä taas baarirahaa irtoaa, josko se The Tiger olisikin nyt auki. Tänään suomen kuumimmat julkut kokoontuvat sinne, minä tietysti menossa mukana. Toivottavasti Anttikin muistaa nyt paperinsa.

Ihana Johannahan on vieraana tänään BB - Extrassa, varmasti hän mainitsee minutkin siinä positiivisessa valossa, mutta hyvin mahdollista on että hän "unohtaa" tämän illan, sillä Johannan osalta se ei ollut kamalan kehuttavaa. Hänhän nukkui koko yön yksin, siinä missä meillä muilla oli seuralaiset.

Tänäänhän minulla olisi ollut kello 11.00. tapaaminen erään komistuksen kanssa, mutta taidan nyt jättää väliin tämän kamalan darran takia. Sääliksi käy häntä, mutta ehkäpä hän tajuaa. Mitäs tähän vielä laittaisin, noh, Hennakin oli aivan oma itsensä, kuinkas muuten. Ensi viikolla sitten sinne Ranskaan, sitä odotellessa.

Ensi blogikirjoitukseen,
Sigrid.

Welcome to hell

Suomessa... Heräsin aamulla sateeseen. Oli kyllä kamala palata tänne kylmyyteen Espanjan (ja diegon) lämmöstä. Hetihän ne hankaluudet alkoivat lentokentällä, kun jouduin turvatarkastukseen. Olin kuulemma tuomassa liikaa tavaraa Suomeen... No, eihän se mikään ihmekkään ole sillä Suomesta ei saa mitään niin laadukasta. Kuitenkin selvisin tilanteesta sädehtivän persoonani avulla... Pääsin siis kotiutumaan kattohuoneistooni Eiraan, ja eilen yöllä pidin juhlat joihin kutsuin muutamia ystäviäni suomen seurapiireistä kuten Johannan (tiedätte kyllä ketä Johannaa tarkoitan) sekä Marion. Meillä oli oikein mukava ilta, viiniä joimme ja vertailimme matkakokemuksiamme. Mutta kyllä Johannalle vaan sattuu ja tapahtuu...

Itsekkin haluaisin joskus kokea samanlaisia hetkiä kuin ihana Johanna.



Tässäkin kuvassa hän on niin kaunis, että oikein kateeksi käy (tosin siihen minulla ei kyllä ole syytä). Ilta oli niin mukava kuin rupuisessa suomessa voi olla, ulkona satoi mutta sisällä tunnelma oli katossa. Lilluimme poreammeessa, ja kävimme saunassa.

Tänään heräsin masentuneena sateeseen, tuntui kuin sade olisi tullut katosta läpi (satoi niin rankasti). Tuntui kuin helvetissä olisi, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän. Soitin vaihto-oppilas aikaiselle hostsiskolleni, jolla on rahaa kuin roskaa (tosin minullakin), ja hän on raskaana! Olen niin iloinen hänen puolestaan, pääsen varmaan kummitädiksi (:

Lähden kuukauden päästä New Yorkiin, kun nyt taas rahaa satelee stripparin yksityiskeikoista (niistä tienaa todella hyvin), suosittelen sitä uraa teille kaikille jos kroppa on kunnossa ja ulkonäkö. New Yorkissa viivyn synnytykseen asti ja sen jälkeenkin olen Stacyn tukena.

Ensi blogikirjoitukseen,
Sigrid.

Come back to Finland

Hello Everybody <3
Viimeistä päivää viedään Espanjan lämmössä. On ollut niin mukava ja rentouttava matka taas vaihteeksi, mutta käpylä kutsuu... Myöskään hankaluuksilta ei ole täälläkään vältytty, nimittäin Diego, se idiootti pilasi kaiken. Ensimmäiseksi hän osti väärän värisen kellon. Noh, ei se vielä mitään mutta sitten hän kehui erään tarjoilijan hiusväriä. Onko minussa sitten jotain vikaa? Väkisinhän niin alkaa miettiä kun ei kehuja enää minulle satele. Sitäpaitsi ne hiukset olivat oranssit.



Tässä kuva matkalaukuistani, ne osti Diego. Toisessa on vaatteet mitä otin kotosuomesta ja toisessa ne mitkä olen ostanut täältä.
Espanjasta on lähtenyt mukaan vaikka mitä kivaa, sellaisia hienouksia mitä ei suomesta todellakaan löydy. Kaikkihan nyt ovat kolunneet ne vanhat H&M (huonot ja mauttomat) läpi jo aikoja sitten. Kuka idiootti tahtoisi ostaa 19 euron farkkuja kun kalliimpaakin on valikoimassa (ei tietenkään suomessa)
Masentaa oikein lähteä takaisin. Eräs ystäväni Suomen seurapiireistä varoitteli jo sateista. Noh, eihän se mikään yllätys ollutkaan! Aina sataa ja sataa. Voi hohhoijaa kun pääsisi asumaan ulkomaille, olen kuitenkin Siluetti Spa:ssa hyvin suosittu työntekijä joten en voi töitäni niin vain jättää.
Laukut on jo pakattu.. Odotan innolla (not) taas sitä Finnairin sekoilua.. Ainiin enhän minä Finnairilla lennäkään!

Suomessa odottaa täydelliset juntit... No, eipä siitä nyt kannatta murehtia sen enempää sillä ensi viikolla odottaa ranska ja viini sekä patonki. Olen tunnettu myös ranskan seurapiireissä, onneksi. Se auttaa saamaan sviitin eräästä hienostohotellista. Ehkä yöseuraakin tarttuu matkaan kuka tietää. Ranskaa osaan puhua hyvin, olenhan ihan lapsesta asti ollut maasta ja sen kulttuurista kiinnostunut. Olin jopa siellä vaihto-oppilaana 17 - vuotiaana. Elämäni paras vuosi!

Ensi blogikirjoitukseen,
Sigrid.

Kuten välkyimmät jo otsikosta huomaavat, olin eilisiltana ihanassa manikyyrissä. Se oli todella rentouttava ja tuloskin täydellinen (suomessa ei samaa saisi, vaikka maksaisi omaisuuden). Manikyyri oli niin ammattimaista, että sellaista ei löydä suomesta etsimälläkään.



Tulos oli tälläinen, kuvaa on kyllä leikelty rajusti niin että vain kynteni näkyvät. Kellon sain Diegolta, joka tosin ei ole enää kuvioissa, sillä hän osti väärän värisen kellon. Olisin halunut vaaleanpunaisen, mutta hän erehtyi väristä pahemman kerran.

Manikyyri sujui taiteen sääntöjen mukaan, ensin vanha lakka poistettiin mikä oli tietysti kultaisen kimaltelevaa. Sitten kynteni leikattiin ja viilattiin espanjan tyyliin. Sitten vuorossa tietenkin kynsinauhavoiteen levitys. Loputkin vaiheet sujuivat hyvin ja manikyyristä tuli rentoutunut olo! Tähän uuteen kynsilakkaanikin olen tyytyväinen.
Täällä Espanjan auringon alla on muutenkin ollut ihanaa kun ei tarvitse sietää suomalaisjuntteja. Suomessa hienostuneet seurapiiriläiset ovat todella harvassa, toisinkuin täällä Madridissa.
Joudun parinpäivän päästä palaamaan takaisin Suomeen, huoh. Ihan vain töitten takia, olen niin suosittu hehe (;
Ei kyllä millään huvittaisi jättää näitä aurinkorantoja taakse! On ollut niin mukava matka, Diego jää toistaiseksi siis Espanjaan.
Ensiviikolla ajattelin suunnata kohti Ranskaa (tuttu maa jo ennestään. Olenhan käynyt siellä jo peräti 2 kertaa!)

Ranskasta on tietysti luvassa päivitystä. Ajattelin maistaa uusimpia viinimakuja, eräs ystäväni omistaa siellä päin viinitilan. Myös shoppailumahdollisuudet ovat rajattomat, joten aion ottaa suuroisen summan rahaa mukaan uusia vaatteita varten.

Ranskanmatkaa ja KOMMENTEJA odotellen,
Sigrid.

Ensimmäinen blogitekstini

Vaikka itse olenkin juuri nyt Espanjan auringon alla, se ei estä minua kirjoittamasta tätä tekstiä uuteen blogiini. Noh, miten nyt aloittaisin.. Kun mietin nimeä blogilleni, nousivat "Fashion = Me" sekä "Glam with Sigrid" varsin osuvina ehdotuksina esiin. Loppujenlopuksi valitsin kuitenkin jälkimmäisen, vaikkei ensimmäisenä mainitussa suinkaan mitään vikaa ollut.

Ennen lähtöäni Espanjaan päätin käydä shoppailemassa niin hyvin kuin Helsingin kaltaisessa takapajulassa nyt vain voi. Mukaan lähti ihana Lacosteen leopardikuvioinen toppi ja Guessin ihan tuliterät korkokengät.







Ne olivat tälläiset. Omista korkokengistäni en kuvia ottanut sillä järjestelmäkamerani sattui jäämään kotiin, mutta onneksi löysin netistä oikeanlaisen kuvan. Huomasi kyllä ettei sillä kauppareissulla löytynyt oikein mitään siedettävää edes Guessin tai Lacosteen tapaisten huipputuotemerkkien myymälöistä... Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että Amerikasta löytyvät parhaat tuotteet, sääliksi käy niitä juntteja jotka eivät ole koskaan suomenmaalta pois astuneet. He nimittäin luulevat, että tuotteet joita tänään ostin ovat "ihan helmiä", vaikka ne ylittävät vain täpärästi henkilökohtaisen vaatimustasoni.

Se siitä kauppareissusta, voisin kai kertoa hiukan omasta tyylistäni. Käytän aina korkokenkiä, mitään lenkkareita tai vastaavia en pukisi päälleni vaikka saisin puoli maata siitä hyvästä. Louis Vuttonin laukku löytyy tietysti, sinne on hyvä laittaa kaikki tärkeät tavarat. Jos ostatte laukun, ostakaa ehdottomasti Louis Vuttonin. Muuten teidät nauretaan pihalle seurapiireistä.



Hameet ja topit ovat myös oleellinen osa vaatekaappiani, kuinkas muuten. Vilpoisina syysiltoina vedän ylleni nahkatakin (ostan joka kuukausi uuden).

Yritän kirjoittaa pian lisää tekstiä missä syvennytään lisää espanjassa shoppailuun.
Rakastaen,
Sigrid.