Its Wednesday Morning And Im Crying

Hei vain, te pellet
Ette kai tosissanne luule että Amerikkaan jäisin olemaan? Se paikka on niin nähty että ihan kuvottaa, mielummin olen täällä Sydneyn auringon alla ihanan, ökyrikkaan kengurumetsästäjän Arnoldin kanssa, meillä on ihan vakava suhde. Ja tämä tulee kestämään, sen minä vakuutan. Johan täällä on parissa viikossa sopeuduttu elämään, ja loma-asuntokin on ostettu aivan valtameren kupeesta, sinne vain pulikoimaan kaikki kynnelle kykenevät.

Olettekos te ikinä käyneet Ausseissa? Voin vakuuttaa ettei yksikään teistä ole käynyt, ellei lasketa ystävääni Martina Aitolehteä, joka kyllä kävi eräällä bisnesmatkalla "kääntymässä" :) Sitten toiseen aiheeseen, rakkaalla ystävälläni Johannalla on niin vaikeaa että oikein sydäntä särkee. Eilen hän oikein itki puhelimessa murheitaan minulle, ainoalle todelliselle ystävälleen. Että se Arto jaksaa häntä piirittää, ymmärtäisi jo mokoma juntti että Johanna saisi paremman milloin tahansa.

Aina se Johanna vain jaksaa puuskuttaa eteenpäin, ja tätä samaa Johannan tarmoa yrittää moni kopioida, esimerkiksi eräs pullamössökansalainen R.K. Aina hän ylpeilee elämän kolhuillaan, vaikka muilla ne ovat kolminkertaiset! Ei niin että oma elämäni helppoa olisi ollut, ei suinkaan (minäkin olen kokenut kaikenlaista vääryyttä, muunmuuassa syntynyt suomenmaahan ja vielä pahempaa, LAPPIIN), mutta en silti retostele asialla kuten tämä R.K.

Siellä se kimmeltelevä meri odottaa, ja illalliseksi on kenguru. Arnold lupasi opettaa minut surffaamaan, ja huomenna olisi sukellusmatka merenalaiseen maailmaan, että se Arnold jaksaa minua pyörittää, en kyllä pahastuisi lainkaan.

Mutta on virta minua vähän kuljetellut sinne tänne, esimerkiksi surffaaja Jeffin laudalle. Ei sillä, ettenkö Arnoldia arvostaisi, Jeff on vain niin nuorekas ja salaperäinen. Minulla tulee olemaan vaikeaa valita näistä kahdesta! Raskauteni muuten etenee hyvin, olen jo viimeisillä viikoilla ja laskettu on aika kahden viikon kuluttua. Lapsen isä on Jeff Probst, Amerikan Selviytyjien juontaja. Mutta häntä en kaipaa enää, hän on menneen talven lumia. Lapsen kuitenkin kasvatan hyvin, siitä tulee tyttö. Lääkärini ei malttanut olla kertomatta sukupuolta. Lapsen kasvatan aivan pelkästään amerikan kultturiin, tuskin edes suomessa käymme kääntymässä. En halua että lapseni joutuu kärsimään ollenkaan suomen surkeasta ilmastosta, Suomessahan kaikista tulee vähintäänkin narkomaaneja tai juoppoja, sellaista menoa en aio katsoa ollenkaan.

Aviomiehenkin olen jo lapselle päättänyt, Johanna Tukiaisen poika kunhan se sitten syntyy. Tosin hän ei taida olla edes raskaana vielä. Johanna suostuu varmasti vanhan ystävyyden nimissä. Toinen vaihtoehto on tietysti Claudia Eve.
Kisses,
Sigrid.