Goodbye Finland!

Hei ihanat lukijat,
Tänään se tapahtuu, jätän kahdeksi viikoksi hyvästit tälle surkealle käpykylälle jota jotkut vielä kehtaavat kutsua maaksi. Pläntti kartassa se on eikä mitään muuta. On kyllä helpottavaa päästä pois täältä, ottaen huomioon viime aikojen tapahtumat. Viittaan nyt kateelliseen ystävääni joka ei osaa iloita muiden puolesta! Hänhän oli vihreä katedeusta kun kuuli että olin ranskassa ja että olen seurapiireissä. Vieläkin hän yrittää minua mustamaalata. Älkää uskoko häntä.

Ja jatkuvasti sieltä maikkariltakin soitellaan, jouduin tosiaan käymään heidän toimistollaan itse ilmoittamassa että en mene heidän tuotantoonsa mukaan, etsikööt jonkun suomalaisjuntin sinne ihan rauhassa. Onhan minua Hollywoodiinkin kosiskeltu, mutta olen tosiaan liian nöyrä suostuakseni! (: Ranskassa voisin kyllä hakea töitä tältä saralta (mutta en missään tapauksessa suomesta), kahdessa viikossahan ehtii vaikka mitä! Ajattelin ostaa osakkeita jostain menestyvästä ravintolasta, jonkun paljon hienostuneemman kun suomen läävät, joita ei edes ravintoloiksi kutsua. Tunnen jo sammakonreisien maun kielelläni. Syökää te vain palaneet kanankoipenne jotka tulevat jostain huitsin nevadasta (tosin parempi sekin kuin suomalaiset, eihän täällä osata edes jalostaa kanoja).



Minullahan on se Louis Vuttonin laukku, ja sille varalaukku, mutta ajattelin että ei kahta ilman kolmatta ja ostin tämän Burberryn aivan ihanan laukun, jonka kuviointikin kertoo että tuollaista ei suomessa valmisteta, ja ei halpa ollut (paitsi minun lompakolleni). Eihän tänne Suomeen huvita ketään jäädä kun Nokiat kaatuilee ja antavat puhelimelleen ilotytön nimeksi. Tuumasta toimeen, vaihdoin Samsung Galaxy S3 - puhelimeni uusimpaan tuliterään malliin, iPhone S5 - malliin. Uusinta uutta, johon monella duunarilla ei ole varaa.



Ostin myös tuohon ihanat Guessin pinkit kuoret <3 Tilaukseen lähti myös leopardikuvioiset kuoret, TODELLA kalliit.



Ne ovat niin ihanat ettei mitään rajaa. Diego muuten soitti tänään, johan minulle näitä puheluita nyt sateleekin. Mutta Diego on nyt menneen talven Lumia niinkuin Nokia Lumiakin. (vain suomalaisen tunnistaa siitä että hänellä on yhä Nokia Lumia, maailman vanhin ja huonoin malli...) Diego yritti sopia kahakkaamme, mutta löin tyynesti luurin korvaan. Menkööt sen tarjoilijan luokse, minä en sitä käärmettä enää kelpuuta.

Aion löytää Ranskasta uuden miehen, mielellään jonkun muotitietoisen jolta löytyy myös taskusta iPhone 5. Lumiaa käyttäviä en vilkaisikaan, kännykkä kertoo jo aika oleellisen viestin. Ja ne Samsungin puhelimet, voi luoja. Ainoa kelvollinen oli Samsung Galaxy S3, mutta eihän sitä enää kukaan hullu käytä kuin markkinoille on tullut uusinta uutta (paitsi tietenkin köyhät, joilla ei ole varaa ostaa kuin Samsung ja Nokia. Muita merkkejä en tässä edes mainitse)

Ja voi luoja, Gabriellehan on menossa sieneen. Mitä hän niissä sienissä oikein näkee? Hän voisi mennä vaikkapa The Tigeriin tai muuhun ylempään seuraan, mutta eihän häntä sinne enää kelpuuteta. Hän voisi mennä vaikkapa johonkin alemman väen tupaantuliaisiin, itse käyn vain seurapiirijuhlissa enkä normaaleiden ihmisien juhlia päin vilkaisekkaan.

Tänään illalla kuudelta nousen taas yläilmoihin ja hyvästelen kahdeksi viikoksi tämän surkean maan. Pitäkää te Salkkarinne ja tylsääkin tylsempi Big Brother - kautenne (sen tiedän, ettei ystäväni Katarina sieltä tulee putoamaan, eikä ihana Johanna [hyvä ystäväni onkin, muistutamme kovasti toisiamme])

Näkemiin juntit, ei tule ikävä. Turha vinkua tuliasia.
Sigrid.

(Not) Hot Dog

Heissan hanipööt,
en ole kyllä vieläkään toipunut siitä "Kävystä". Nyt hän laittoi ruotsinlipun kuvakseen facebookiin. Siis mikä juntti hänestä on tullut? Hän on kaikki nämä ajat vain huijannut minua. Törkeää käytöstä, hänestä on tullut täysi suomalaisjuntti. Voisi luulla, että vuodet Los Angelesissa sivistävät mutta hän on kai sitten ollut väärässä seurassa.

Kyllä nyt vaan ärsyttää, kaikki on mennyt pieleen. Sataa, ja joku likainen rakkikin tuli rappuumme mölisemään alakerran tomppeleiden luokse. Onneksi itse asun kattohuoneistossa.
Ja mikä siinä on ettette osaa lukijoiksi liittyä tai edes kommentoida, kyllä minä näen kuinka moni henkilö tätä blogia on selannut ja ne ovat tähtitieteellisiä lukuja. Voisitte sen verran vaivautua, senkin suomalaisjuntit.



Ihania kuvia Ranskasta <3 Eipä tarvitse sietää suomalaisia taas hetkeen! Hyvä ystäväni, Isabelle odotteleekin siellä (hän on tavannut Gabriellen ja ihmettelee syvään tämän käytöstä!) Belle asuu Pariisissa Eiffel-tornin valoissa.

Kauhean ihanaa <3 Suomi saa jäädä taakse, olen niin odottanut tätä reissua! Pian aika koittaakin. En yhtään ihmettele jos Suomessa tapahtuu kaikkia nappaamisia, kun ihmiset ovat täällä niin sekaisin päästään että huhhuh. Onneksi tyttö osoitti ranskalaista fiksuutta. Eihän ranskassa tuollaista tapahtuisikaan.

Kirjoitan vielä huomenna teksin ennen lähtöäni Ranskaan,
Sigrid.

Bad Mushroom Day

Hei raksut ja riksut,
tänään tapahtui jotain yliluonnollista, jos sitä nyt näin voisi kutsua. Ystäväni ystävä, Gabrielle Merikaste seurapiireistä (osallistunut tositv-ohjelmaan) soitti. Tietysti ilahduin soitosta tästä ensiksi, onhan hän oikein hieno nainen eikä mikään suomalaisjuntti (Gabrielle asui tähän asti Los Angelesissa, muutti juuri suomeen). Nyt hänestä on tullut suomalaisjuntti! Hän on niin innoissaan suomenmuutosta, ettei ehdi edes kuunnella minun puhetta ranskanmatkastani. Olisinhan pyytänytkin hänet mukaan, mutta nyt taitaa kyllä jäädä toiseen kertaan.

Gabriellehan muutti Espooseen, siis aivan keskelle ei-mitään. Siinä ei ole mitään ylpeilemisen aihetta asua Espoossa. Eikä tässä vielä kaikki, hän tosiaan soitti tänään ja puhelu meni näin;
Gabrielle: Käpy täältä soittelee! (kamala lempinimi! Ennen kaikki sanoivat häntä vain Gabrielleksi)
Minä: (ajattelin; käpy??!") ..Hei, Gabrielle! Mitäs sieltä ESPOOSTA kuuluu? (ei varmaan mitään kun ei ole minkäänlaista liikennettä)
Gabrielle; Ihanaa Sikke! Täällä Espoossa on niin mukavaa, ihan erilaista verrattuna siihen Losin hälinään!
Minä: No sen kyllä uskon!
Enempää en kirjoittanut muistiin puhuessani, mutta ei kyllä olisi tarvinnutkaan. Hän pyysi minua sienestämään Espoon Nuuksioon! Se on kuulemma joku luonnonsuojelualue, ei voisi kyllä vähempää kiinnostaa. Ja Gabrielle shoppailee nykyään kirpputoreilla ja HALPAHALLEISSA! Kuinka alas voi ihminen vajota. Hän putosi juuri rytinällä huipulta.



Tuollainenhan sieltä googlesta pongahti esiin kun etsi hakuusanalla "sieni". Oma järjestelmäkamerani on edelleenkin korjauksessa (sienistä en kyllä menisikään ottamaan kuvia). No, hän ei kyllä seurapiireihin ole enää tervetullut sienekkäillä käsillään. Ja noita pitäisi vielä syödä, mielummin syön etanoita hienossa ravintolassa. Ranskassa odottavatkin sammakonreidet.

Ostin juuri uuden turkiksen. Se on niin kaunis ja valkoinen, en kehtaa kyllä sitä Ranskaan mukaan ottaa sillä se saattaa olla jo "out", ja eläinhän on suomalainen.

Levittäkää kaikki juorua Gabriellesta, minä pyydän.
Rakkaudella (paitsi sinulle Gabrielle),
Sigrid.

Pariisin kutsu

Hei taas kaikki ihanat!
Tosiaan, tänään join aamiaisen kanssa ranskalaista viiniä ihan vain testiksi, sillä ensi viikollahan jo vapaudun tästä käpylästä. Eipähän tarvitse enää kärsiä myötähäpeää suomalaisjunttien ja niinsanottujen seurapiiriläisten takia (joista yksi ei osaa muuta kuin uudelleentwiitata ja inistä facebookissa... ei voi muuta kuin nauraa - tämä tyyppihän luuli olevansa kaverini!)

Loma-asuntohan onkin jo hankittu, joten ei tarvitse siitäkän enää stressata. Minähän en lutikoista aio stressata, kuka idiootti menisi hotelliin ja kärsisi luteista? Itse en ainakaan kuulu niihin aivottomiin kanaljiin (jotka todennäköisesti ovat, yllätys yllätys - SUOMALAISIA!)


Matkaan lähtee ehdottomasti burberryn hajuvettä, sillä Ranskassa ne ovat käsittääkseni suuressa suosiossa (kaikkihan haluavat tuoksua hyvältä?)

Perjantaina koneeni tosiaan lähtee, täytyypä ennen sitä hyvästellä Johanna ja muut rakkaat. Katsotaan, josko jopa toisin tuliaisia. Rahaahan minulla riittää.
Ostin myös uuden matkalaukun, koska vanhan kustansi puoliksi eräs _entinen_ "ystäväni". Minä en muistoja hänestä kaipaa, se matkalaukku on jo kaatopaikalla.

Ensi blogikirjoitukseen,
Sigrid <3

Busy day of my life

Hi kaikki rikkaat ja rakkaat!

Eilen oli hyvin kiireinen sunnuntai, joten en ehtinyt tänne mitään kirjoittaa.
Piti lähteä MTV3:n pääkonttorille itse, henkilökohtaisesti kertomaan että en ole heidän tuotantoonsa tulossa mukaan. Niinkuin jossain taisin jo mainita niin onhan minua Hollywoodiinkin pyydetty (on kuulemma niin paljon näyttelijän näköä), mutta minä en sellaiseen hullutteluun mukaan lähde! Muutenkin oli siinä juuri päällä nämä kaikki Diego - säädöt jne.

MTV3: "Hei täältä Maikkarilta soitellaan!"
Minä : "Aijaa, huomenta vaan"
MTV3: "Olisimme tiedustelleet olisitko halukas tulemaan tuotanto tiimiimme mukaan?"
Minä: "No on tässä nyt vähän muuta hommaa.. Ei kiitos."
Puhelu meni suunnilleen näin, eivätkä ne vieläkään uskoneet, ovat nämä suomalaiset kyllä jääräpäisiä juntteja.¨

Noh, päivä jatkui mukavasti "shoppaillen" jos sitä nyt shoppailuksi voi suomessa edes kutsua, eihän täällä ole minkäänlaisia edellytyksiä siihen. Suuntasin siis Stockmannille joka on tunnetusti Suomen "ensiluokkaisin" kauppakeskus. Mukaan lähti pari ihan käyttökelpoista syystakkia, nahka saappaat ja pari uutta nahkalaukkua.
Tänään sitten nettishoppailin 2000 euron edestä vaatetta Ranskaan!
Tänään vielä etsimään matkalaukkua sinne.

Nyt on bisnes kiireitä,
ensikertaan!
Love, Sigrid

So called "friends"

Hei taas kaikki!
Nyt oli kyllä pakko kirjoittaa uusi teksti sillä minun on pakko avautua. Uskomatonta miten ihmiset jotka kutsuvat minua "ystäväksi" ovat valmiit kääntämään heti selkänsä. Toivottavasti pysyvätkin poissa silmistäni. En nyt paljasta kenestä puhun, mutta tämä tyyppi on kyllä varsinainen juntti, enkä haluaisikaan olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Pysyköön poissa silmistäni.

Hän on onnistunut kääntämään osan ihmisistä minua vastaan, mutta en aio paeta mediaa vaan kuljen pää pystyssä. Luulkoot mitä haluavat, lähden muutenkin Ranskaan joten ei voisi vähempää kiinnostaa. Tämä henkilö jopa uudelleentwiittasi twitterissä twiittauksiani kun ei keksinyt takaisinsanotavaa varsin napakan vastaukseni jälkeen. Hah sanon minä.



Onneksi minulla on silti oikeitakin ystäviä (tosin suurin osa heistä on ulkomailla - tekevät kovaa bisnestä eivätkä ehdi roikkua twitterissä uudelleentwiittaamassa toisten julkaisuja toisin kuin nämä eräät!). Johanna oli eilen aivan ihana Big Brother - Extrassa, mutta kuten jo ennakkoon muistuttelin, ei hän kiireisenä ihmisenä ole ehtinyt seurata ohjelmaa kuin vain sivusilmällä.

Harmi vain että Johanna "unohti" puhua eilisestä illasta. No, eipä Cristal siitä paljon kysellytkään (hän kun ei mukana ollut, kyseessähän oli tyttöjen ilta). Kyllähän sen ymmärtää, kun ilta ei Johannan osalta päättynyt mitenkään kehuttavasti kuten jo viime postauksessa muistuttelin. Mutta kyllä se vain oli mukavaa katsella rakasta ystävää!

Eilinen kului tosiaan aika nyreissä merkeissä niinsanottujen ystävien nälviessä minua olemattomista asioista. Jotkut ovat kyllä itsekkäitä kun kuvittelet olevansa maailman ainoita julkkiksia, kukaan ei saisi puhua muista? Jos luette tätä niin tajutkaa tämä = ette te mitään parhaita ole. Menkäähän katsomaan New Yorkiin ylempää väkeä (sinne aion itse pian matkustaa. Tunnen usean paikallisen supertähden, jonka rinnalla nämä suomen seiskan ja hymyn sivuilla roikkujat hyytyvät)

Onneksi olivat sentään ne juhlat The Tigerissa. Tämä "ystäväni" ei sinne saapunut, ei kai kehtaa näyttää naamaansa kun tajusi jääneensä kakkoseksi. No, eipä häntä sinne olisi kaivattukaan! Meillä oli todella hauska ilta. Hän ei saa enää tulla mukaan.

Pusuja,
Sigrid.

Good night - Bad morning

Hello raksut!
Eilen oli kyllä todella ihana ilta ft. Johanna, Henna, Martsa ja Saana. Antti tippui porukasta jo keskiyön tiimoilla kun ei päässyt DTM- baariin sisälle (unohti paperit kotiin - meiltä muilta niitä ei edes kysytty). Aluksi olimme Kampin Guess Shopissa shoppailemassa, se onkin ainoa kauppa Suomessa mikä on siedettävä vaikka ei sieltäkään tietenkään täysi valikoimaa löydy. Johanna ja Henna tekivät paljon ostoksia, Martina ja Saana vähemmän. Itsekkään en ostanut muuta kuin punaisen Veronica dressin. En kuitenkaan kehtaa sitä ylleni laittaa Ranskassa, sillä minut naurettaisiin pihalle.



Vielä en ole päässyt mekkoa sovittamaan, mutta se näyttää suunilleen tältä (kuva on googlesta, sillä oma mekkoni on vielä paketissa).
Ilta meni lopullisesti pilalle kun saavuimme The Tigerin oville. Baari ei ollut auki, tätä juuri Suomesta odotin! Ei sitten mitään "ylempää" palvelua arkisin, surkeaa. Noh, sehän oli jo odotettavissa, Johannakin oli hyvin vihainen. Onneksi kuitenkin DTM oli auki, vaikkei se tietenkään The Tigerin tasoinen baari olekkaan.

Noh, The Tiger on kuitenkin maailman mittakaavassa aika surkea ja tasoton läävä. Mummonikin asuu hienommissa olosuhteissa (hän on rikas kreivitär ulkomailla). En sinne olisi loppujen lopuksi halunnutkaan, menimme pitämään jatkot meillä Eirassa kattohuoneistossani loppuillasta. Mukana tässä vaiheessa olivat Johanna ja Henna sekä eräs baarista tullut "mies". Ilta sujui pullonpyöritystä pelaillessa ja ostoksia vertaillessa. Nukahdin sänkyyni tämän "miehen" viereen, ja yöllä tapahtui vaikka mitä kummia. Mutta enhän siinä kännipäissäni mitään tajunnutkaan, sillä kyseessä olikin hyvin maskuliininen nainen. Arvatkaa hävettikö aamulla, juuri nytkin hän tuossa nukkuu.

Tämä "Alex" nimiseksi esittäytynyt ei kuitenkaan tuntunut olevan huolissaan tilanteesta äsken kun heräili hetkeksi.

Tänään vuorossa sivutyöni (stripparin) yksityiskeikka, ai että. Kyllähän siitä taas baarirahaa irtoaa, josko se The Tiger olisikin nyt auki. Tänään suomen kuumimmat julkut kokoontuvat sinne, minä tietysti menossa mukana. Toivottavasti Anttikin muistaa nyt paperinsa.

Ihana Johannahan on vieraana tänään BB - Extrassa, varmasti hän mainitsee minutkin siinä positiivisessa valossa, mutta hyvin mahdollista on että hän "unohtaa" tämän illan, sillä Johannan osalta se ei ollut kamalan kehuttavaa. Hänhän nukkui koko yön yksin, siinä missä meillä muilla oli seuralaiset.

Tänäänhän minulla olisi ollut kello 11.00. tapaaminen erään komistuksen kanssa, mutta taidan nyt jättää väliin tämän kamalan darran takia. Sääliksi käy häntä, mutta ehkäpä hän tajuaa. Mitäs tähän vielä laittaisin, noh, Hennakin oli aivan oma itsensä, kuinkas muuten. Ensi viikolla sitten sinne Ranskaan, sitä odotellessa.

Ensi blogikirjoitukseen,
Sigrid.

Welcome to hell

Suomessa... Heräsin aamulla sateeseen. Oli kyllä kamala palata tänne kylmyyteen Espanjan (ja diegon) lämmöstä. Hetihän ne hankaluudet alkoivat lentokentällä, kun jouduin turvatarkastukseen. Olin kuulemma tuomassa liikaa tavaraa Suomeen... No, eihän se mikään ihmekkään ole sillä Suomesta ei saa mitään niin laadukasta. Kuitenkin selvisin tilanteesta sädehtivän persoonani avulla... Pääsin siis kotiutumaan kattohuoneistooni Eiraan, ja eilen yöllä pidin juhlat joihin kutsuin muutamia ystäviäni suomen seurapiireistä kuten Johannan (tiedätte kyllä ketä Johannaa tarkoitan) sekä Marion. Meillä oli oikein mukava ilta, viiniä joimme ja vertailimme matkakokemuksiamme. Mutta kyllä Johannalle vaan sattuu ja tapahtuu...

Itsekkin haluaisin joskus kokea samanlaisia hetkiä kuin ihana Johanna.



Tässäkin kuvassa hän on niin kaunis, että oikein kateeksi käy (tosin siihen minulla ei kyllä ole syytä). Ilta oli niin mukava kuin rupuisessa suomessa voi olla, ulkona satoi mutta sisällä tunnelma oli katossa. Lilluimme poreammeessa, ja kävimme saunassa.

Tänään heräsin masentuneena sateeseen, tuntui kuin sade olisi tullut katosta läpi (satoi niin rankasti). Tuntui kuin helvetissä olisi, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän. Soitin vaihto-oppilas aikaiselle hostsiskolleni, jolla on rahaa kuin roskaa (tosin minullakin), ja hän on raskaana! Olen niin iloinen hänen puolestaan, pääsen varmaan kummitädiksi (:

Lähden kuukauden päästä New Yorkiin, kun nyt taas rahaa satelee stripparin yksityiskeikoista (niistä tienaa todella hyvin), suosittelen sitä uraa teille kaikille jos kroppa on kunnossa ja ulkonäkö. New Yorkissa viivyn synnytykseen asti ja sen jälkeenkin olen Stacyn tukena.

Ensi blogikirjoitukseen,
Sigrid.

Come back to Finland

Hello Everybody <3
Viimeistä päivää viedään Espanjan lämmössä. On ollut niin mukava ja rentouttava matka taas vaihteeksi, mutta käpylä kutsuu... Myöskään hankaluuksilta ei ole täälläkään vältytty, nimittäin Diego, se idiootti pilasi kaiken. Ensimmäiseksi hän osti väärän värisen kellon. Noh, ei se vielä mitään mutta sitten hän kehui erään tarjoilijan hiusväriä. Onko minussa sitten jotain vikaa? Väkisinhän niin alkaa miettiä kun ei kehuja enää minulle satele. Sitäpaitsi ne hiukset olivat oranssit.



Tässä kuva matkalaukuistani, ne osti Diego. Toisessa on vaatteet mitä otin kotosuomesta ja toisessa ne mitkä olen ostanut täältä.
Espanjasta on lähtenyt mukaan vaikka mitä kivaa, sellaisia hienouksia mitä ei suomesta todellakaan löydy. Kaikkihan nyt ovat kolunneet ne vanhat H&M (huonot ja mauttomat) läpi jo aikoja sitten. Kuka idiootti tahtoisi ostaa 19 euron farkkuja kun kalliimpaakin on valikoimassa (ei tietenkään suomessa)
Masentaa oikein lähteä takaisin. Eräs ystäväni Suomen seurapiireistä varoitteli jo sateista. Noh, eihän se mikään yllätys ollutkaan! Aina sataa ja sataa. Voi hohhoijaa kun pääsisi asumaan ulkomaille, olen kuitenkin Siluetti Spa:ssa hyvin suosittu työntekijä joten en voi töitäni niin vain jättää.
Laukut on jo pakattu.. Odotan innolla (not) taas sitä Finnairin sekoilua.. Ainiin enhän minä Finnairilla lennäkään!

Suomessa odottaa täydelliset juntit... No, eipä siitä nyt kannatta murehtia sen enempää sillä ensi viikolla odottaa ranska ja viini sekä patonki. Olen tunnettu myös ranskan seurapiireissä, onneksi. Se auttaa saamaan sviitin eräästä hienostohotellista. Ehkä yöseuraakin tarttuu matkaan kuka tietää. Ranskaa osaan puhua hyvin, olenhan ihan lapsesta asti ollut maasta ja sen kulttuurista kiinnostunut. Olin jopa siellä vaihto-oppilaana 17 - vuotiaana. Elämäni paras vuosi!

Ensi blogikirjoitukseen,
Sigrid.

Kuten välkyimmät jo otsikosta huomaavat, olin eilisiltana ihanassa manikyyrissä. Se oli todella rentouttava ja tuloskin täydellinen (suomessa ei samaa saisi, vaikka maksaisi omaisuuden). Manikyyri oli niin ammattimaista, että sellaista ei löydä suomesta etsimälläkään.



Tulos oli tälläinen, kuvaa on kyllä leikelty rajusti niin että vain kynteni näkyvät. Kellon sain Diegolta, joka tosin ei ole enää kuvioissa, sillä hän osti väärän värisen kellon. Olisin halunut vaaleanpunaisen, mutta hän erehtyi väristä pahemman kerran.

Manikyyri sujui taiteen sääntöjen mukaan, ensin vanha lakka poistettiin mikä oli tietysti kultaisen kimaltelevaa. Sitten kynteni leikattiin ja viilattiin espanjan tyyliin. Sitten vuorossa tietenkin kynsinauhavoiteen levitys. Loputkin vaiheet sujuivat hyvin ja manikyyristä tuli rentoutunut olo! Tähän uuteen kynsilakkaanikin olen tyytyväinen.
Täällä Espanjan auringon alla on muutenkin ollut ihanaa kun ei tarvitse sietää suomalaisjuntteja. Suomessa hienostuneet seurapiiriläiset ovat todella harvassa, toisinkuin täällä Madridissa.
Joudun parinpäivän päästä palaamaan takaisin Suomeen, huoh. Ihan vain töitten takia, olen niin suosittu hehe (;
Ei kyllä millään huvittaisi jättää näitä aurinkorantoja taakse! On ollut niin mukava matka, Diego jää toistaiseksi siis Espanjaan.
Ensiviikolla ajattelin suunnata kohti Ranskaa (tuttu maa jo ennestään. Olenhan käynyt siellä jo peräti 2 kertaa!)

Ranskasta on tietysti luvassa päivitystä. Ajattelin maistaa uusimpia viinimakuja, eräs ystäväni omistaa siellä päin viinitilan. Myös shoppailumahdollisuudet ovat rajattomat, joten aion ottaa suuroisen summan rahaa mukaan uusia vaatteita varten.

Ranskanmatkaa ja KOMMENTEJA odotellen,
Sigrid.

Ensimmäinen blogitekstini

Vaikka itse olenkin juuri nyt Espanjan auringon alla, se ei estä minua kirjoittamasta tätä tekstiä uuteen blogiini. Noh, miten nyt aloittaisin.. Kun mietin nimeä blogilleni, nousivat "Fashion = Me" sekä "Glam with Sigrid" varsin osuvina ehdotuksina esiin. Loppujenlopuksi valitsin kuitenkin jälkimmäisen, vaikkei ensimmäisenä mainitussa suinkaan mitään vikaa ollut.

Ennen lähtöäni Espanjaan päätin käydä shoppailemassa niin hyvin kuin Helsingin kaltaisessa takapajulassa nyt vain voi. Mukaan lähti ihana Lacosteen leopardikuvioinen toppi ja Guessin ihan tuliterät korkokengät.







Ne olivat tälläiset. Omista korkokengistäni en kuvia ottanut sillä järjestelmäkamerani sattui jäämään kotiin, mutta onneksi löysin netistä oikeanlaisen kuvan. Huomasi kyllä ettei sillä kauppareissulla löytynyt oikein mitään siedettävää edes Guessin tai Lacosteen tapaisten huipputuotemerkkien myymälöistä... Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että Amerikasta löytyvät parhaat tuotteet, sääliksi käy niitä juntteja jotka eivät ole koskaan suomenmaalta pois astuneet. He nimittäin luulevat, että tuotteet joita tänään ostin ovat "ihan helmiä", vaikka ne ylittävät vain täpärästi henkilökohtaisen vaatimustasoni.

Se siitä kauppareissusta, voisin kai kertoa hiukan omasta tyylistäni. Käytän aina korkokenkiä, mitään lenkkareita tai vastaavia en pukisi päälleni vaikka saisin puoli maata siitä hyvästä. Louis Vuttonin laukku löytyy tietysti, sinne on hyvä laittaa kaikki tärkeät tavarat. Jos ostatte laukun, ostakaa ehdottomasti Louis Vuttonin. Muuten teidät nauretaan pihalle seurapiireistä.



Hameet ja topit ovat myös oleellinen osa vaatekaappiani, kuinkas muuten. Vilpoisina syysiltoina vedän ylleni nahkatakin (ostan joka kuukausi uuden).

Yritän kirjoittaa pian lisää tekstiä missä syvennytään lisää espanjassa shoppailuun.
Rakastaen,
Sigrid.